MANAAJA: ALKU (2004)

Exorcist: The Beginning/Exorcisten: Begynnelsen
Ohjaaja
Renny Harlin
Henkilöt
Stellan Skarsgård, Izabella Scorupco, James D'Arcy
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
116 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
kuvaus Vittorio Storaro
Ikäraja

Renny Harlin palkattiin pelastamaan prequel-hanke, joka oli muuttunut Paul Schraderin käsissä uhkaavalla tavalla oikeasti syvähenkiseksi. Yleisöystävällisempi Afrikka-painajainen uskoo näyttäviin tehosteisiin ja puhuttelee muistutuksilla edessä olevista Manaajan tapahtumista. Pääosanesittäjä Stellan Skarsgård ja mestarikuvaaja Vittorio Storaro kuuluvat kummankin version kantaviin voimiin.

***

Ohjaaja Renny Harlinin Hollywood-uran tärkeä läpimurto oli Painajainen Elm Streetillä IV: Unien valtias. Myöhemmin Harlin teki toisen nelososan, Manaaja-sarjan neljäntenä julkaistun elokuvan Manaaja: Alku, joka jätti hänelle ristiriitaisia muistoja.

Kesäkuussa 2021 Harlinin ääni muuttui tuskaiseksi, kun hän mainitsi The Guardian -brittilehden haastattelussa Manaaja: Alun epätyydyttävänä hankkeena, johon oli suostunut ”heikkona hetkenä” ystävänsä pyynnöstä.

Kauhuelokuvan historia on täynnä uudelleenfilmatisointeja, mutta Manaaja: Alku lienee lajin ainoa remake, joka on valmistunut ja ilmestynyt ennen alkuteostaan. Merkillisen kuvion taustalla on Paul Schraderin ja Morgan Creek -yhtiön ristiriita. Schraderin ohjaus Dominion: Prequel to the Exorcist ei vastannut tuotantoyhtiön kaupallisia Manaaja-tarpeita.

Kovaonnisen hankkeen ensimmäinen ohjaaja oli kesällä 2002 menehtynyt John Frankenheimer. Pian Dominionin kuvausten jälkeen särmikäs elokuvateologi Schrader menetti paikkansa franchisen kipparina, ja tilalle palkattiin yleisöystävällinen genretekijä Suomesta. Kevääseen 2005 mennessä myös Schrader viimeisteli tulkintansa, ja markkinoilla oli kaksi versiota samasta 1940-luvun Afrikassa seikkailevan Lankester Merrinin tarinasta. Molemmat elokuvat perustuvat William Wisher Jr:n ja Caleb Carrin tekstiin, jota Harlin muokkasi vetävämmäksi käsikirjoittaja Alexi Hawleyn kanssa.

Asetelmaa voi pitää unelmallisena elokuvatutkijalle, jota kiinnostaa vertailla tieteellisesti Schraderin ja Harlinin ohjaajanlaatua, mutta se ei tehnyt hyvää franchisen julkiselle kuvalle eikä kaupalliselle potentiaalille. Vuonna 2016 nähty tv-sarja jäi Morgan Creekin viimeiseksi Manaaja-tuotannoksi. Sarjan seuraavaa teatterielokuvaa, Blumhouse-yhtiön Manaaja: Uskon merkkiä saatiin odottaa vuoteen 2023 asti.

Schraderin ja Harlinin elokuvien yhdistäviä elementtejä ovat perusjuonen ohella Stellan Skarsgårdin pääosasuoritus, Oscar-palkitun Vittorio Storaron kuvaus sekä useat lavasteet ja muut tykötarpeet. Mikäli Schraderin askeettinen tyyli ei vetoa, Harlinin räiskyvää teosta voi suositella kaksikon visuaalisesti väkevämpänä ja dynaamisemmin säikyttelevänä vaihtoehtona. Osa synkistä spektaakkeli-ideoista on uusia innovaatioita ja osa Schraderin versiosta muokattuja näkyjä, joihin Harlin on saattanut panostaa astetta runsaammilla resursseilla.

Manaaja: Alkua vaivaa alleviivaava muistuttelu Manaajan tutuista kuvioista, jotka odottavat Isä Merriniä. Tunnistamisen ilo ei ole järin kutkuttavaa, ja ikonisten näkyjen väläyttely alkaa maistua väkinäiseltä yritykseltä kytkeytyä elokuvahistorialliseen instituutioon. William Friedkinin Manaajan keskeisenä opetuksena pysyy se, että populaarielokuvan ei tarvitse aliarvioida katsojaa.

– Lauri Lehtinen 8.10.2023