LOKAKUU (1927)

Lokakuu täydensi Eisensteinin vallankumoussarjan. Vallankumouksen juhlavuoden monumentaalinen tilausteos esittää vuoden 1917 tapahtumat Pietarissa mytologisena kronikkana. Teos muistetaan ohjaajan kunnianhimoisimmista leikkauskokeiluista sekä varsin runollisesta suhtautumisesta historiallisiin tosiseikkoihin.

***

Lokakuu on yksi Venäjän vallankumouksen kymmenvuotisjuhlia varten tuotetuista elokuvista. Sen lähtökohtana on amerikkalaisen reportterin John Reedin kuuluisa teos ”Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa”. Lokakuun väkevä kuvasto on erottamattomasti realistista ja mytologista – vallankumouksen suurta historiallista hetkeä ja merkitystä vastaa tyylillisesti hurmioitunut paatos – ja sellaisena se on tullut satojen uutiskatsausten kautta tunnetuksi: koska itse vallankumouksen päivistä ei ole juuri mitään filmimateriaalia, on Eisensteinin rekonstruktio luonut tajuntaamme peruskuvat siitä, miltä näyttivät lokakuun päivät, millainen oli niiden kollektiivinen kokemus. Eisensteinin työryhmällä oli käytettävissään rajoittamattomat mahdollisuudet: aidot tapahtumapaikat Talvipalatsista lähtien, tuhansia avustajia, joista suuri osa eli elämäänsä uudelleen. Tässä suhteessa teos tulee lähelle niitä 1920-luvun alun merkittäviä massanäytelmiä, joissa kymmentuhantiset joukot esittivät vallankumouksen avainhetkiä, esim. juuri Talvipalatsin valtauksen.

 Suurten spektakulääristen kohtauksien – Pietarin sillat nostetaan työläisten eristämiseksi: kuollut hevonen putoaa veteen – ja kollektiivisen nousun suoran voiman rinnalla Lokakuu sisältää paljon melkein koukeroista aineistoa, joka kertoo intohimoisesta, yhä uusien todellisuuden tasojen kartoituksesta ja suhteuttamisesta. Jokainen esine on sielutettu, panostettu täyteen historiallisia ja metaforisia merkityksiä. Monet jaksot ovat kouluesimerkkejä siitä intellektuaalisesta montaasista, josta Eisenstein samanaikaisissa teoreettisissa kirjoituksissaan puhui. Näin esim. uskonnon perusolemusta kartoittava jakso, jossa erilaiset palvonnan kohteet, amuletit, pytyt ja potat luovat irvokkaan, esineellisen näkökulman ihmiskunnan historiaa niin pitkälle hallinneeseen touhuiluun.

 Monet nimihenkilöt on dramatisoitu, ja Lokakuussa nähdään ensimmäiset fiktiiviset kuvat Leninistä, mm. saapuminen Suomen asemalle. Nikandrov-niminen työläinen avaa pitkän ja muistettavan Lenin-tulkintojen sarjan, joista yksi hartaimmista tuli olemaan Maksim Shtrauh, Eisensteinin läheinen ystävä ja assistentti Lokakuussa. Kuuluisimpiin jaksoihin kuuluu Kerenskin esittely. Mies nousee portaita, välitekstit kasaavat epiteettejä: ylipäällikkö… sota- ja laivastoministeri.. pääministeri… isänmaan ja vallankumouksen toivo… tsaarin lakeija… demokraatti tsaarin ovella – ja hiipparin kävelyn väliin leikataan kuvasarja riikinkukon pyrstösulkien avautumisesta.

 – Peter von Bagh (Elokuvan historia, 1975)