SIDEWAYS (2004)
Alexander Paynen Oscar-voittaja on juovuttavan hauska ja älykäs komedia viiniharrastaja Milesista, joka vie ummikkokaverinsa Jackin polttareihin Kalifornian viinitiloille. Viininmaistelu luisuu kiertoteille, kun miehet kohtaavat naisia, joita kohtaan tunteet muodostuvat viiniä vahvemmiksi. Yhdysvaltalaista nykyelokuvaa parhaimmillaan edustava elokuva jättää suloisen jälkimaun.
Huom! Elokuvan toisen esitysajan kellonaika on vaihtunut. Uudet näytösajat ovat pe 21.10. klo 19 & la 22.10. klo 19.15. Pahoittelemme muutosta. Jo ostetut liput käyvät näytökseen sellaisenaan. Voit myös halutessasi peruuttaa tai vaihtaa lipun muihin näytöksiin joko Kino Reginan lippukassalla tai osoitteessa asiakaspalvelu@eventio.fi
Elokuvan Kuukauden double bill -parina nähdään Il Sorpasso (1962).
***
Sideways on elokuva, johon rakastuin heti. Sideways on makein, melankolisin, fiksuin ja kepein elokuva, jonka olen vuosiin nähnyt. Tarina ei ensi alkuun lupaa ihmettä: kaksi nelikymppistä miestä lähtee viikoksi ajomatkalle (vanhalla Saabilla!) Kalifornian viinilaaksoon. Jack on menossa naimisiin, ja Miles on hänen paras kaverinsa. Kaverusten on tarkoitus viettää viimeinen vapaa viikko kiertäen viinitiloja, maistellen viinejä ja pelaten golfia. Kuulostaa road movien ja buddy-elokuvan valjulta yhdistelmältä, mutta taitavissa käsissä tästä syntyy jotakin aivan uutta ja hykerryttävää. Ohjaaja Alexander Payne ja käsikirjoittaja Jim Taylor osaavat asiansa.
Ihmeellistä, ja puhdistavaa, Sidewaysissä on se, miten yhdessä elokuvassa melankolia voi yhdistyä näin täydellisesti iloon ja kepeyteen. Sideways on kertomus unelmista, jotka eivät täyttyneet, ja uusista unelmista, jotka tulivat entisten tilalle. Merkittävintä ovat kuitenkin ihmiset: Sidewaysin henkilöt tuntuvat tosilta, luonnollisilta. Toinen miehistä, Miles, on opettaja, joka haluaisi kirjailijaksi. Jack taas on saippuasarjan entinen näyttelijä, jonka ura on juuttunut mainosspiikkeihin. Toisaalta kyse ei ole mistään räkärealismista: tragikoomisia ja veijarimaisia kohtauksia on paljon, ja tunnelma on pikemminkin kulturelli. Siitä pitää elokuvassa huolen viini. Ja sitä käytetään paljon, juomana, puheenaiheena, vertauskuvana ihmisluonteille ja hyvän elämän symbolina. Toista näin suurta viinielokuvaa ei taida olla.
Ohjaaja Alexander Payne kuvasi ensimmäiset kolme elokuvaansa kotiseudullaan Omahassa, Nebraskassa, Yhdysvaltain takahikiällä. About Schmidt on näistä elokuvista kuuluisin, ja jo siinä näkyi Paynen ja käsikirjoittaja Taylorin kyky yhdistää suru ja irvokkuus. Kaliforniaan sijoitettu Sideways on huomattavasti toiveikkaampi ja valoisampi kuin edeltäjänsä. Osin se johtuu siitä, että Paynella on käytössään uusi kuvaaja, Phedon Papamichael. Mutta myös tarinassa on enemmän toivoa. Sen kuvat ovat kuin Viini-lehden kannesta, täynnä auringonvaloa ja rypäleiden värejä.
Payne ja käsikirjoittaja Jim Taylor ovat olleet vuosia läheinen työpari, ja heillä on paljon elokuvasivistystä. He tuntevat vetoa eurooppalaiseen elokuvaan ja 1970-luvun amerikkalaiseen tuotantoon. Sidewaysissä he ovat pyrkineet lähelle Hal Ashbyn tyyliä. Maailmalla Sideways on yhdistetty milloin Woody Allenin, milloin Eric Rohmeriin, milloin 1950-luvun italialaisiin komedioihin. Minulle se toi mieleen toisen kuuluisan buddy-elokuvan, Butch Cassidyn ja Sundance Kidin.
Payne on selvästi ohjaaja, joka osaa arvostaa hyvää näyttelemistä. Miles eli Paul Giamatti on kerrassaan ilmielävä housuja nosteleva, laahustava wannabe-kirjailija, jonka elämän täyttävät menneisyys, melankolia ja pinot. Giamatti ei saanut roolista edes Oscar-ehdokkuutta, mitä voi pitää uutena lukuna elokuvahistorian vääryyksien kirjaan. Thomas Haden Church on hänkin napakymppi näyttelemään jo vanhentunutta saippuasarjan näyttelijää ja naistenkaatajaa. Church on parivaljakon optimisti. Sidewaysin erottaa perinteisistä buddy-elokuvista se, että siinä on myös kunnon naisrooleja. Churchin tapaan omalla urallaan unohduksiin vaipunut Virginia Madsen näyttelee kovin lämpimästi tarjoilija-Mayaa. Toisessa naisroolissa, viinitilan työntekijänä, on – oh! – ohjaajan vaimo Sandra Oh.
– Veli-Pekka Lehtonen (”Kuin hienoa punaviiniä. Melankolia ja kepeys yhdistyvät täydellisesti Alexander Paynen kulturellissa elokuvassa Sideways”), Helsingin Sanomat NYT 18.2.2005 – AA 8.7.2015