Heron jättimenestyksen myötä Zhang päätti pysytellä wuxia-filmien parissa. Äärimmilleen tyylitellyssä miekkailueepoksessa korruptoitunutta hallitusta haastaa salaperäinen kapinallisryhmä nimeltään ”Lentävien tikarien talo”. Nuoret poliisikapteenit saavat tehtäväkseen vangita ryhmän johtohahmon, mutta hänen henkilöllisyytensä ei ole tiedossa.

***

Kaksi vuotta Heron ensi-illan jälkeen valmistunut Lentävien tikarien talo (2004) jatkaa ohjaaja Zhang Yimoun historiallisten elokuvien sarjaa. Kuten jo nimestä voi päätellä, genrenä on tälläkin kertaa wuxia. Lähestymistapa vain on kokonaan toinen.

On vuosi 859 jaa. Eletään Tang-dynastian loppuvaiheita Kiinassa: sisäiset levottomuudet ja korruptio repivät valtakuntaa. Vastarintaliikkeistä merkittävin, ryhmittymä nimeltä ”Lentävien tikarien talo”, taistelee väkevästi keisarin hallintoa vastaan. Kun ryhmän johtaja saa surmansa, kahden poliisin, Leon (Andy Lau) ja Jinin (Takeshi Kaneshiro), tehtäväksi määrätään selvittää vainajan seuraaja ja kukistaa kapinalliset lopullisesti.

Kaksikon huomio kiinnittyy luksusbordellissa työskentelevään sokeaan tanssijaan, Meihin (lumoava Zhang Ziyi), jonka uskotaan olevan kuolleen kapinajohtajan tytär. Mei esittää miehille rumpujen ympäröimän piirin keskeltä hypnoottisen tanssin, jota seuranneen välikohtauksen johdosta neito lopulta pidätetään. Kapinalliseksi tekeytyvä Jin auttaa Mein pakenemaan. Juonen avulla poliisit uskovat saavuttavansa naisen luottamuksen – ja tiedon kapinallisten päämajan sijainnista. Jinin ja Mein pakomatka herättää kaksikon välillä tunteita, jotka hämmentävät asetelmaa entisestään. Pian mikään ei ole enää sitä miltä näyttää, sillä myös Leo apujoukkoineen on karkulaisten kintereillä.

Lentävien tikarien talo on tragedia rakkaudesta, vallasta, vapaudesta ja petoksesta. Kapinallisen naisen ja häntä tavoittelevien miesten jännitteisessä kolmiodraamassa henkilökohtainen törmää poliittiseen kohtalokkain seurauksin. Hahmot pettävät lakkaamatta sekä itseään että toisiaan, kunnes valheet muuttuvat todeksi ja totuudet pakkomielteiksi. Lopulta – ehkä – vain rakkaus on totta. Lentävien tikarien talo onkin historiallisena spektaakkelina edeltäjäänsä, ylevän filosofista Heroa, huomattavasti ihmis- ja yksilölähtöisempi draama. Elokuvaa on pidetty ohjaajansa romanttisimpana teoksena.

Elokuvauniversumi, jonka Zhang Yimou meille tarjoaa, on häikäisevä ja monikerroksinen esteettinen elämys. Värien, musiikin ja toiminnan villi vuoropuhelu hurmaa mielikuvituksellisuudellaan. Taistelukoreografiasta on jälleen vastannut Yuen Woo-ping, jonka bambumetsään ja lumisateeseen sijoittamat kohtaukset ovat enemmän runollisia kuin väkivaltaisia, enemmän tanssia kuin tappavaa toimintaa. Elokuvan puolisen tusinaa taistelukohtausta ovat viimeisen päälle hiottuja miekkabaletteja, joiden hengästyttävä dynaamisuus hakee vertaistaan. Maisemat vaihtuvat ja jokainen kuva on kuin maalaus, jonka emotionaalista sisältöä Shigeru Umebayashin haikea musiikki alleviivaa entisestään.

– Outi Heiskanen 12.8.2025