VERA DRAKE (2004)

Ohjaaja
Mike Leigh
Henkilöt
Imelda Staunton, Phil Davis, Daniel Mays
Maa
Iso-Britannia/Ranska
Tekstitys
suom. tekstit/svenska texter
Kesto
125 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Mike Leigh’n (2015) hienossa, pienimuotoisessa aborttidraamassa Imelda Staunton loistaa siivoojana, joka 1950-luvun Lontoossa tekee nuorille, köyhille naisille korvauksetta laittomia raskauden keskeytyksiä. Leighin – kätilön pojan – perheenäidin potretti ja puhutteleva ajankuvaus ei tunteile, nostalgisoi eikä osoittele, mutta työväenluokkaiset sympatiat tulevat selviksi.

***

Vera Drake (Imelda Staunton) on hyväntuulinen naisihminen, joka tuntuu alituiseen hyräilevän itsekseen. Onnelliseksi Veran tekee se, että häntä tarvitaan. Vera työskentelee rikkaan perheen siivoojana suuressa talossa, josta hän huolehtii kuin se olisi hänen omansa. Töiden jälkeen nainen kiirehtii ahtaaseen kotiin taas siivoamaan ja laittamaan ruokaa aviomiehelleen, pojalleen ja tyttärelleen. Huolenpitoa riittää myös muille, sillä nainen auttaa naapuruston invalideja päivittäin. Teekupillisten ja tyynyjen pöyhimisen ohessa Vera tekee myös abortteja kerran, kahdesti viikossa.

Lontoo 1950-luvulla. Sota-ajan säännöstely jatkuu edelleen. Vera ostaa mustan pörssin sokeria Lilyltä (Ruth Sheen), joka välittää hänelle sikiön lähdetysapua tarvitsevien naisten nimet ja osoitteet. Siinä missä Vera on kiltti ja luottavainen, Lily on kova ja kyyninen. Vera itse ei voisi kuvitella ottavansa rahaa pulaan joutuneilta tyttölapsilta, mutta hänen tietämättään Lily laskuttaa jokaiselta asiakkaalta 2 puntaa ja 2 shillinkiä.

Imelda Staunton on keskeisessä asemassa elokuvassa, jonka näennäisen vaivattomasti rakennettujen ja aikakauden tunnelman täydellisesti tavoittavien henkilöhahmojen joukosta ei heikkoa lenkkiä löydy. Stauntonin fantastinen Vera Drake on avain tarinan eri puolien hahmottamiseen ja syvälliseen ymmärtämiseen. Hänen ansiostaan uskomme Veran naiiviuuteen ja käytännölliseen moraaliin, joka oikeuttaa abortin aikana, jolloin se lain silmissä oli vielä rikos (Englannissa vuoteen 1967 asti). Jotkut naisista kertovat Veralle omat surulliset tarinansa: osa heistä on raiskattu ja osa lähes lapsia, jotka vannovat tappavansa itsensä, jos asia koskaan pääsee vanhempien tietoon. Eräässä tapauksessa väsyneellä äidillä on jo seitsemän suuta ruokittavanaan. Vera ei kuitenkaan ole sosiaalityöntekijä, hän vain uskoo voivansa auttaa ja vieläpä turvallisella tavalla. Veran ikivanha menetelmä perustuu hygieniaan – saippuaan, puhdistusaineeseen ja kuumaan veteen.

Elokuvan on kirjoittanut ja ohjannut Mike Leigh, Englannin kiinnostavin nykyohjaaja, jonka aikaisemmat elokuvat Topsy Turvy, High Hopes, All or Nothing ja Naked muistuttavat Vera Drakea siinä, että näyttelijät itse ovat päässeet osallistumaan niiden suunnitteluun. Mike Leighin metodina on kutsua näyttelijäkaarti koolle viikkojen, jopa kuukausien ajaksi, improvisoimaan käsikirjoituksen hahmojen pohjalta. Vasta sitten on kuvausten vuoro. Leigh on tuskin koskaan onnistunut yhtä hyvin kuin nyt; ruokapöydän ääreen ryhmittyneen perheen tunnelmat tuntuvat käsin kosketeltavilta Veran keskustellessa poliisin kanssa keittiössä. Tuntuu kuin itse istuisi ja odottaisi saman pöydän ääressä. Ei sillä, että suoraan samaistuisimme perheen jäseniin; tiukasti huomion vangitseva elokuva vain ei jätä katsojalle muuta vaihtoehtoa.

Elokuvassa on aborttia enemmän kyse perheestä. Draket ovat rakastava, huomioonottava perhe. Veran aviomies Stan (Phil Davis), joka on töissä autokorjaamolla, pitää vaimoaan todellisena aarteena. Poika Sid (Daniel Mays) on räätäli ja suosittu seuramies, joka sota-ajan asuntopulan takia asuu edelleen kotona. Tytär Ethel (Alex Kelly) on äärimmäisen ujo. Myös häntä Vera-äiti onnistuu auttamaan tarinan sympaattisessa sivujuonessa.

Rinnakkaisjuonessa kerrotaan Veran rikkaan työnantajan tyttärestä, Susanista (Sally Hawkins), joka tulee raskaaksi poikaystävän raiskauksesta. Susan menee tapaamaan psykiatria, joka onnistuu ohjaamaan tytön yksityisklinikalle laillista aborttia varten. Tässä kohdin Leigh osoittaa yhteiskunnan räikeän kaksinaismoraalin: raskauden laillinen keskeytys oli mahdollinen myös 1950-luvulla – jos sattui omistamaan sata puntaa. Köyhien oli turvauduttava Vera Draken tai muiden, Veraa välinpitämättömimpien naisten apuun.

Vera Drake ei ota kantaa abortin puolesta tai vastaan. Se vastustaa lakeja, jotka asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan ja siten saattavat yhteiskunnan vähäosaisemmat suoranaisille vaaroille alttiiksi. Jo tämä saattaa olla liian ideologinen näkemys Leighin elokuvasta, sillä Vera Draken vahvuus piilee siinä, ettei se julista tai saarnaa. Kysymys on ennen kaikkea ihmisten elämästä, Veran ja hänen läheistensä syvästä ja totuudenmukaisesta muotokuvasta.

– 9.1.2007 Roger Ebertiä mukaillen