PUNAINEN TELTTA (1969)

Krasnaja palatka/Det röda tältet
Ohjaaja
Mihail Kalatozov
Henkilöt
Peter Finch, Sean Connery, Hardy Krüger, Claudia Cardinale, Nikita Mihalkov, Donatas Banionis
Maa
Neuvostoliitto/Italia
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
145 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Kalatozovin kansainvälisen uran mielenkiintoisin veistos on tositapahtumiin perustuva kertomus epäonnistuneesta tutkimusretkestä Pohjoisnavalle. Näyttelijä-ensemble on yhdistelmä kosmopoliittista A-luokkaa Conneryn, Cardinalen ja Finchin johdolla, joita komppaavat neuvostolaisen tähtikaartin parhaimmisto Mihailkov ja Banionis.

***

Neuvostoajalla vaikuttanut, georgialaissyntyinen Mihail Kalatozov (1903-1973) on tullut tunnetuksi etenkin teoksistaan Kurjet lentävät (1957) ja Soy Cuba (1964). Mestarin viimeiseksi ohjaukseksi jäi laajan skaalan eeppinen, italialaisen tuotantotiimin kanssa yhteistyössä toteutettu kansainvälinen hanke Punainen teltta (1969). Kalatozovin kertomus kenraali Umberto Nobilen (Peter Finch) tositapahtumiin perustuvasta kovaonnisesta matkasta arktiselle Pohjoisnavalle vuonna 1928 ja Raoul Amundsenin (Sean Connery) pelastusyritys ovat voimakkaan ainutlaatuinen elokuvakokemus. Punainen teltta edustaa osaltaan uskaliasta tutkimusretkeä karuille maantieteellisille ja psykologisille alueille.

Kunnianhimoisen Kalatozovin spektaakkeli perustuu Juri Nagibinin laajaan ja juoneltaan tiheään romaaniin, jota myöhemmin oli muokkaamassa Oscar-palkittu Robert Bolt, tunnettu elokuvista Arabian Lawrence ja Kunnian mies. Kuitenkin Punaista telttaa pidettiin poikkeamana ohjaajan aikaisemmista, minimalistisimmista ja syvän intiimimmistä töistä. Tematiikaltaan teos käsittelee fatalistista kansallisylpeyttä, henkilökohtaista kaipausta, katumusta ja syyllisyyttä. Kalatozov on toteuttanut ensimmäisen ja viimeisen englanninkielisen elokuvansa täydellisellä autenttisuudella. Punainen teltta ei ole ainoastaan kokonaisuutena realistinen arktinen katastrofitarina, vaan se on kertomus kunnianhimosta, ahneudesta, kansainvälisestä politiikasta, sankaruudesta ja pelkuruudesta.

Vakuuttavasti luotuja tilanteita ovat kohtaukset jäähyväisistä sekä kauhistuttava ilma-aluksen onnettomuus, joka on ohjattu täydellisen realistisella otteella. Elokuvasta tulee heitteille jääneine miehistöineen hyisillä, asumattomilla arktisilla seuduilla epätoivoinen eloonjäämiskamppailu. Häikäisevä visuaalisuus lumoaa katsojan. Autiolla tundralla toteutettua aitoa kuvausta ei ole voitu teeskennellä. Avarat helikopteriotokset loputtomasta jäästä ja lumesta eristää henkilöhahmot ja laittaa heidät taistelemaan olemassaolostaan ympäristössään Arabian Lawrencen tavoin. Myös aiemmissa teoksissaan, Svan-heimoa kuvaavassa etnografisessa Svanetian suolassa (1930) ja metsäpalon keskelle sijoittuvassa selviytymistarinassa Älä odota kirjettä taiteilija on kuvannut ihmisen ja luonnon suhdetta, Punaisessa teltassa tätä kamppailuteemaa jatkaen. Kaiken ohella Kalatozov laajentaa lisäksi spektaakkeliaan ja luo tarinaansa ulottuvuutta esitellessään vielä elokuvan venäläisen sivujuonen.

Haltuunsa Kalatozov sai silloisen kymmenen miljoonan dollarin budjetin, nykyrahassa mitattuna 65 miljoonaa. Se varmisti ohjaajalle käyttöön mittavat puitteet, valtavat lavasteet ja kansainväliset tähdet Sean Connerystä, Peter Finchiin ja Claudia Cardinaleen sekä neuvostoelokuvan vakuuttavat näyttelijät Nikita Mihalkovista Donatas Banionisiin. Kuvaajana toimi Leonid Kalashnikov ja kansainväliseen versioon musiikin sävelsi Ennio Morricone. Kalatozovin maailmanluokan yhteistyö suurten näyttelijälahjakkuuksien kanssa ja siirtyminen näin läntisen kulttuurin piiriin 46 vuoden työskentelyn jälkeen neuvostoelokuvan parissa oli sopiva joutsenlaulu monipuoliselle mestarille.

–  Alan Bacchusin (Daily Film Dose), Peter Canavesen (Groucho Reviews), Simon Fosterin (SBS) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 7.6. 2020