AFTER LIFE (1998)

Jos saisit elää kuolemasi jälkeen jotain muistoa ikuisesti uudelleen, minkä valitsisit? After Life sijoittuu odotushuoneeseen, jossa vasta kuolleet ihmiset käyvät avustajien kanssa läpi elämäänsä valikoiden muistojaan. Aiheestaan huolimatta varsin jalat maassa pitävän elokuvan elämäntarinoista osa on käsikirjoitettu, osa oikeita muistelutilanteita.
***
Hirokazu Kore-eda oli ennen draamaelokuviensa aikaa vuonna 1995 dokumentaristi. Kokemus välittyy After life -elokuvaan siinä mielessä, että vaikka suurin osa elokuvassa nähtävistä haastatteluista ovat fiktiivisiä, käsikirjoitettuja, kaikki eivät ole vaan, esiintyjät todellakin muistelevat omaa elämäänsä – siitä seuraa se, ettei elokuvaa voi tai kannata nimetä esimerkiksi kvasidokumentaariseksi. Itse aihe on toki fantastinen, uskoipa kuoleman jälkeiseen elämään tai ei.
On väitetty, että elokuvan juoni on saanut inspiraatiota Radioheadin laulusta ”Videotape”. Tiedämme, että myös intertekstuaaliset viitteet ovat tyypillisiä Kore-edalle. Niinpä elokuvan japaninkielinen nimi on suoraa lainausta Frank Capran kuoleman yllättäviä seurauksia enimmäkseen komediallisesti käsittelevälle It’s a Wonderful Life -elokuvalle.
Wandafuru raifun eli ”Ihmeellisen elämän” tarinassa 1900-luvun puolivälin sosiaalitoimistoa muistuttava toimisto on itse asiassa eräänlainen väliasema äskettäin kuolleille sieluille. Siellä vastikään kuolleita prosessoidaan ennen kuin he pääsevät omaan henkilökohtaiseen taivaaseensa – ikuisuutta varten on tarpeen palauttaa mieliin yksittäinen onnellinen muisto elämästä.
Joka maanantai joukko vasta kuolleita saapuu toimistoon, jossa työntekijät selittävät heille tilanteen. Kun onnellinen muisto on saatu selville, työntekijät muovaavat valitun muiston, joka lavastetaan ja filmataan. Loppuviikolla tulijat saavat nähdä tämän filmin. Sen jälkeen he häviävät mukanaan vain tämä yksi muisto.
Kore-eda ei laita meitä ajattelemaan sitä, mitä kuoleman jälkeen seuraa. Enemmänkin on pohdittava millaista meidän elämämme on. Mitkä ovat onnellisimmat hetkemme?
– Jari Sedergren 2019