Nuori koneellinen keksijä suuntaa töihin robottien kansoittamaan suurkaupunkiin, mutta saa vihiä salajuonesta ja päätyy puolustamaan vanhentuneita ja päivittämättömiä ystäviään. Fox-studion taidonnäyte sisältää värikkäiden kommellusten lomassa aikuiskatsojillekin yllättävän purevaa yhteiskuntasatiiria.

***

Pixar ja DreamWorks hallitsevat pitkien tietokoneanimaatioiden kenttää, jälkijunassa seuraa Fox-yhtiö. Sen ensimmäinen yritys lajissaan, jääkauteen sijoitettu western-mukaelma Ice Age herätti kuitenkin toiveita. Sitä seurannut työ Robots ei lunasta niitä sisällöllisesti, tekniikan puolella kyllä. Robotsin kaltainen tuote edustaa elokuvien sirkusperinnettä, esitysmuotoon elimellisesti kuuluvaa silmänruokaa. Ja sellaisena sitä pitää katsoa. Hysteerinen vauhti ja toiminta hukuttaa alleen kaiken muun. Hektisyys ja suvantokohtien puuttuminen kuvastaa pelkotilaa siitä, että pienen katsojan mielenkiinto herpaantuu. Robotsin vuoristoratamaiseen meininkiin on johtanut ilmeisesti myös se, että elokuva on valmistettu silmällä pitäen jättimäisiä IMAX-teattereita.

Wedgen työryhmä on loihtinut detaljirikkaan robomaailman ja mainioita hahmoja. Tuntuu että animaattoreiden apuna on ollut kymmenittäin sekopäisiä insinöörejä, jotka ovat keksineet kaikenlaisia fantasialaitteita ja robottiparodioita olemassa olevista, vanhanaikaisista kodinkoneista ja laitteista. Elokuvan designmaailman tekninen fantasia on tajuntaa laajentava kokemus, ja osoittaa jälleen kerran että luovissa käsissä tietokoneanimaatio on hurja lelu. Robots pitää sisällään näkyjä, temppuja, pudotuksia ja muita visuaalisia merkillisyyksiä, jotka ovat tavallisuuden tuolla puolen. Ja tähän tehtävään tietokoneanimaatio on luotu; piirretyn kuvan ihmehän on aina siinä, että maailma on joka kerta uusi, erilainen.

Robotsin tarinan taustalla on kertakäyttökulutusta ja suuryhtiökapitalismia kritisoiva sanoma. Amerikan psykolta näyttävän Ratchetin johtama robottitehdas Bigweld-yhtiö ei halua tuottaa enää varaosia roboteille. Takuupäivänsä ohittaneet ja köyhät robotit joutuvat romuttamoon ja sulattamoon päättämään päivänsä. Robot Cityyn saapuva nuori keksijärobotti Rodney nousee pian vastarintaliikkeen johtajaksi. Robots keskittyy enemmän yksittäisillä kohtauksilla briljeeraamiseen ja teknisen taituruuden esittelyyn kuin ehjän juonen rakentamiseen. Vuonna 2002 valmistuneen Ice Agen ohjaajat Chris Wedge ja Carlos Saldanha työryhmineen ovat kehittyneet huimasti tuolla saralla: siitä nousee parhaaksi näytöksi Bigweldin dominosurffaus-jakso.

Hollywoodin nykyisten lastenelokuvien tapaan Robotsiin on upotettu nopeasti ohi sujahtava parvi kaikenlaisia aikuisille tarkoitettuja vitsejä. Tekijöiden oman alan ja yleensä klassisen Hollywood-elokuvan tuntemusta näytetään usein parodisten kunnianosoitusten kautta. Elokuvaviitteitä piisaa klassikoista tuoreisiin hittielokuviin. 80-luvun hittibiisien heittämien toimintakohtausten ohjelmanumeroksi vaikuttaa halpahintaiselta lasten vanhempiin suunnatulta laskelmoinnilta, mutta sen sijaan ruostekurkkuisen Tom Waitsin laulu robottien manalan tulkkina oli sävähdyttävä kokemus.

Suomenkielinen dubbaus on kelvollista työtä, ja varsinkin Jukka Virtasen lämpimän humoristisesti esittämä mestarikeksijä Bigweld. Elokuvan käännöksessä ihmetyttää se, että hahmojen englanninkielisiä nimiä ei suomenneta, vaikka nimet ovat hahmoja kuvailevia. Pienet lapset eivät osaa puhua Rodney Copperbottomista, joka on elokuvan sankari. Ja kenen etuja palvelee se, että suomeksi jälkiäänitettyä lastenelokuvaan levitetään Suomessa englanninkielisellä nimellä?

– Sauli Pesosen (Kaleva 19.3.2005), Tarmo Poussun (Ilta-Sanomat 18.3.2005), Olli Kangassalon (Iltalehti 18.3.2005) & Veli-Pekka Lehtosen (HS Nyt-viikkoliite 18.3.2005) mukaan