KELLO 5 ILTAPÄIVÄLLÄ (2003)

Panj é asr/Klockan 5 på eftermiddagen
Ohjaaja
Samira Makhmalbaf
Henkilöt
Agheleh Rezaie, Abdolgani Yousefrazi, Marzieh Amiri
Maa
Iran/Ranska/Afganistan
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
106 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Mohsen Makhmalbafin tarinasta * darinkielinen
Ikäraja

Kabulissa pian Taliban-hallinnon päätyttyä kuvatussa elokuvassa isältään salaa koulua käyvän nuoren Nogrehin tavoite on tulla maansa ensimmäiseksi demokraattisesti valituksi naispresidentiksi. Tuhotun valtion todellisuuden ja ongelmien syvyyden kypsästä ja vivahteikkaasta kuvauksesta välittyy jälleenrakennuksen ja tulevaisuuden toiveikkuutta, joka sittemmin osoittautui sydäntä särkevän väliaikaiseksi.

***

Jo seitsenvuotiaana Samira Makhmalbad näytteli isänsä, yhden Iranin tunnetuimman elokuvaohjaajan, Mohsen Makhmalbafin elokuvassa The Cyclist. Hän jätti koulun 14 vuoden ikäisenä oppiakseen elokuvan teon suvun firmassa. 17-vuotiaana hän ohjasi kaksi videotuotantoa ja jatkoi elokuvalla The Apple. Vuotta myöhemmin, 1998, 18-vuotias ohjaaja osallistui kaikkien aikojen nuorimpana elokuvaohjaajana Cannesin elokuvajuhlille. The Apple kiersi yli sata kansainvälistä elokuvafestivaalia kahden vuoden aikana. Kaupalliseen levitykseen se pääsi yli 30 maassa.

Vuonna 1999 Samira Makhmalbad teki toisen näytelmäelokuvansa, The Blackboard, osallistui sillä kilpailusarjaan Cannesissa ja saikin juryn palkinnon.

Kello 5 iltapäivällä on elokuva, jonka ohjaaja teki lähes sekasortoisissa oloissa asuessaan Kabulissa Afganistanissa pian talibanien hallinnon kukistuttua. Elokuva sai Juryn palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2003, mikä tapahtui toisen kerran, sillä myös hänen elokuvansa Takhté siah (2001) oli saanut saman palkinnon.

Kello 5 iltapäivällä oli ensimmäisiä Afganistanista tulleita näytelmäelokuvia (Siddiq Barmakin Osaman ohella). Päähahmossa on Noqreh, nainen, joka taistelee muotoillakseen asemansa naisena uusien mittapuiden mukaisesti, vaikka konservatiivinen isä ei sitä salli. Noqreh haaveilee tulevansa uuden tasavallan ensimmäiseksi naispresidentiksi. Kaiken kuoleman ja kurjuuden keskellä, vapaus näyttää epätodennäköiseltä ylellisyydeltä.

Kun Noqreh etsii lähisukulaistensa kanssa raunioista kadonnutta veljeään, käy selväksi, että kansainvälinen interventio ei ole onnistunut ratkaisemaan maan ongelmia. Räjähtämättömät miinat tappavat lapsia, uskonnollinen ekstremismi on valloillaan ja ihmisten lähtökohdat ovat huonoja: sisällissota ja peruskoulutuksen puute ovat sen taanneet. Aika menee kuolleiden sukulaisten hautaamiseen, politiikasta ei kukaan kiinnosta. Kuolema voi tulla milloin tahansa, ei vain kello viideltä.

Me kaikki olemme mukana elokuvassa: länttä symboloi ranskalainen YK-sotilas. Maa on pommitettu tuhkaksi, nyt on kiire rakentaa, ennen kuin toinen ekstremismin aalto nousee. Mutta ehkä se on jo liian myöhäistä.

– Jari Sedergren 4.1.2006