KELLO 5 ILTAPÄIVÄLLÄ (2003)

Nuori Noqreh taistelee naisten oikeuksien puolesta Talibanin hallinnoimassa kaoottisessa Kabulissa. Koulut on taas avattu tytöille, mutta Noqrehin mielestä rima on asetettava korkeammalle: naisesta on voitava tulla presidentti. Cannesin elokuvajuhlien tuomariston palkinnon voittanut elokuva ammentaa nimensä Federico García Lorcan runosta.

***

Jo seitsenvuotiaana Samira Makhmalbad näytteli isänsä, yhden Iranin tunnetuimman elokuvaohjaajan, Mohsen Makhmalbafin elokuvassa The Cyclist. Hän jätti koulun 14 vuoden ikäisenä oppiakseen elokuvan teon suvun firmassa. 17-vuotiaana hän ohjasi kaksi videotuotantoa ja jatkoi elokuvalla The Apple. Vuotta myöhemmin, 1998, 18-vuotias ohjaaja osallistui kaikkien aikojen nuorimpana elokuvaohjaajana Cannesin elokuvajuhlille. The Apple kiersi yli sata kansainvälistä elokuvafestivaalia kahden vuoden aikana. Kaupalliseen levitykseen se pääsi yli 30 maassa.

Vuonna 1999 Samira Makhmalbad teki toisen näytelmäelokuvansa, The Blackboard, osallistui sillä kilpailusarjaan Cannesissa ja saikin juryn palkinnon.

Kello 5 iltapäivällä on elokuva, jonka ohjaaja teki lähes sekasortoisissa oloissa asuessaan Kabulissa Afganistanissa pian talibanien hallinnon kukistuttua. Elokuva sai Juryn palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2003, mikä tapahtui toisen kerran, sillä myös hänen elokuvansa Takhté siah (2001) oli saanut saman palkinnon.

Kello 5 iltapäivällä oli ensimmäisiä Afganistanista tulleita näytelmäelokuvia (Siddiq Barmakin Osaman ohella). Päähahmossa on Noqreh, nainen, joka taistelee muotoillakseen asemansa naisena uusien mittapuiden mukaisesti, vaikka konservatiivinen isä ei sitä salli. Noqreh haaveilee tulevansa uuden tasavallan ensimmäiseksi naispresidentiksi. Kaiken kuoleman ja kurjuuden keskellä, vapaus näyttää epätodennäköiseltä ylellisyydeltä.

Kun Noqreh etsii lähisukulaistensa kanssa raunioista kadonnutta veljeään, käy selväksi, että kansainvälinen interventio ei ole onnistunut ratkaisemaan maan ongelmia. Räjähtämättömät miinat tappavat lapsia, uskonnollinen ekstremismi on valloillaan ja ihmisten lähtökohdat ovat huonoja: sisällissota ja peruskoulutuksen puute ovat sen taanneet. Aika menee kuolleiden sukulaisten hautaamiseen, politiikasta ei kukaan kiinnosta. Kuolema voi tulla milloin tahansa, ei vain kello viideltä.

Me kaikki olemme mukana elokuvassa: länttä symboloi ranskalainen YK-sotilas. Maa on pommitettu tuhkaksi, nyt on kiire rakentaa, ennen kuin toinen ekstremismin aalto nousee. Mutta ehkä se on jo liian myöhäistä.

– Jari Sedergren 4.1.2006