TAPPAJAHAI (1975)

Jo toinen teatterielokuva pamautti Spielbergin kuolemattomien joukkoon. Majesteettisella pieteetillä toteutettu, ikuinen kesäkauhuklassikko Tappajahai muodostui tuoreeltaan suunnattomaksi arvostelu- ja yleisömenestykseksi: siitä tuli ensimmäinen elokuva, jonka kotimaisia tuottoja kuvattiin yhdeksännumeroisella luvulla.

***

Uuden kauhuelokuvan johtava eläinhirviö teki terrori-iskuna niinkin myöhään kuin 1975. Steven Spielbergin Tappajahai on tyyliltään pitkälle seikkailu- tai jännityselokuva, mutta verenhimoinen valkohain valtava koko ja yliluonnollinen vimma tekevät siitä klassisen kauhuelokuvan hirviön. Pelottavuutta ruokitaan myös yksittäisillä shokkitilanteiden kouluesimerkeillä sekä John Williamsin taidokkaan aavistelevalla musiikilla. Jättihai saa purevilla leuoillaan (jaws) Lintujen Bodega Bayn kaltaisen kesäisen Amityn rantalomakaupungin kauhun valtaan. Mustan laguunin hirviön pinnallisesti todellisuuspohjaisempi hengenheimolainen ryhtyy raivaamaan rannikkoa luonnonkatastrofin voimalla. Aurinkoinen tunnelma rikkoutuu, koko seudun elinkeinorakenne ja muut perusarvot ovat uhattuina.

Helpoin tapa tulkita hain rooli elokuvassa on nähdä se yksinkertaisesti villin, kesyttämättömän luonnon edustajana, joka kaupungistuneen jaa juurensa menettäneen ihmisen on kohdattava löytääkseen jälleen itsensä ja kasvaakseen täyteen mittaansa. Elokuva- ja Spielbergin muu tuotanto- antavat kuitenkin viitteitä myös toisenlaisiin tulkintoihin. Hain toiminnassa on näennäisen irrationaalisuuden ja yllättävyyden takana merkillistä logiikkaa. Sen tapa valita uhriensa ja ajoittaa hyökkäyksensä viittaavat siihen, että sen tähtäimessä on paljon enemmän kuin ahmia nälkäänsä muutamia viattomia lomalaisia. Ensimmäinen uhri on nuori ja vapaamielinen tyttö, toisella kertaa uhri on lomaa viettävän perheen pieni poika, suunnilleen saman ikäinen kuin poliisipäällikkö Brodyn omat lapset. Kolmannella kerralla hai uhkaa suoraan Brodyn, elokuvan sankarin ja huolehtivan perheenisän omaa poikaa.

Hyökkäykset kohdistuvat siis kerta kerralta lähemmäksi amerikkalaisen yhteiskunnan pyhää keskusta, ydinperhettä. hain muodostamaa uhkaa amerikkalaisuuden perusarvoille vain korostaa se, että kolmas hyökkäys tapahtuu heinäkuun neljäntenä, Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä. Tätä yliluonnollista ja vihamielistä voimaa lähtee torjumaan kolme luokka- asemaltaan ja ajattelutavaltaan erilaista henkilöä. Heistä vain Brody voi onnistua hain seuraamisessa, sillä hän toimii koko ajan tietoisesti amerikkalaisen perheen hyväksi. Quint ei voi onnistua, koska hän metsästää haita vain rahan ja kostonhimon vuoksi. Hooper taas ei voi onnistu, koska hän ajattelee vain tiedettä. Ongelmien varsinaiseksi kohoaa Brody, koska hän pystyy konkreettisesti yhdistämään Hooperin ja Quintin menetelmät, teorian ja käytännön. Hai, joka symboloi omat perusarvonsa unohtanutta yhteiskuntaa uhkaavia varoja, tuhoutuu lopulta miltei yliluonnollisen ulottuvuuden kautta: sen hedelmöittävän kosketuksen tuloksena syntyy vastakohtainen paratiisillinen sulautuma, korkeimman asteen yhteys.

– Asko Alasen (Musta peili, 1986) ja Tarmo Poussun & Hannu Salmen (Filmihullu 6/1985) mukaan