ENSIMMÄINEN OPETTAJA (1965)

Kontshalovskin debyytti kertoo Venäjän sodasta palaavasta miehestä, joka päättää perustaa kotiseudulleen kyläkoulun. Kyläyhteisö ei ole innostunut ajatuksesta ja mies kohtaa vastarintaa yrittäessään tartuttaa maalaisiin tiedonjanon ja oppimisen tärkeyden. Alkukuvana nähdään Kontshalovskin oppilastyö, jossa poika haluaisi ostaa kyyhkysen, mutta hänellä ei ole tarpeeksi rahaa.

***

Andrei Mihalkov-Kontshalovskin (s. 1937) ohjaajanura alkoi lyhytelokuvalla Poika ja kyyhkynen (1962), jonka hän teki ystävänsä E. Ostashenkon kanssa omasta käsikirjoituksestaan. Tämä lyyrinen, pienimuotoinen värielokuva voitti Venetsian lastenelokuvajuhlien pääpalkinnon. Seuraavaksi Mihalkov-Kontshalovski otti ohjatakseen kirgisialaisen nykykirjailijan Tshingiz Aitmatovin novelliin perustuvan Ensimmäisen opettajan.

Aiheena on neuvostovallan tulo Kirgisiaan vuonna 1923. Sisällissota on juuri päättynyt. Djuishen, puna-armeijan veteraani, saapuu pieneen kylään opettajaksi kouluun – joka hänen on rakennettava itse. Vaikka hänen omassakin koulutuksessaan on toivomisen varaa, hän uskoo vakaasti, että vain kasvatus voi auttaa näitä ikivanhan taikauskon varassa eläviä ihmisiä parantamaan asemaansa. Kyläläiset suhtautuvat Djuisheniin kylmäkiskoisesti eivätkä osoita vähäisintäkään kiinnostusta koulun rakentamiseen. Niinpä Djuishenin on paljain käsin ja vain lasten avustamana kunnostettava vanha vaja ja taivuteltava vanhemmat päästämään lapset kouluun. Hänen on jopa kannettava heidät yksi kerrallaan jäätävän kylmien vuoristopurojen yli. Usein hän menee innostuksessaan liian pitkälle ja käyttäytyy fanaattisesti, mutta hän on aina järkähtämättömän vakuuttunut asiansa oikeutuksesta. Paikallinen mahtimies on ihastunut erääseen Djuishenin oppilaaseen, neitoon nimeltä Altynai. Mahtimiehen apurit hakkaavat Djuishenin tämän yrittäessä suojella tyttöä ja kidnappaavat Altynain. Djuishen turvautuu virkavaltaan ja pelastaa raiskatun tytön.

Koko kylä asettuu nyt Altynaita vastaan – tämä on rikkonut islamin lakia naisen ehdottomasta tottelevaisuudesta – samoin kuin opettajaa vastaan, joka on myös rikkonut uskonnollisia tabuja, ja vieläpä turvautumalla ulkopuolisiin voimiin, jotka eivät nauti kyläläisten suosiota. Djuishen karkotetaan kylästä, ja hän ottaa mukaansa Altynain, johon hän on rakastunut. Mutta hänen velvollisuudentuntonsa tuo hänet takaisin. Vangitun mahtimiehen apurit ovat kostoksi polttaneet koulun. Fanaattinen Djuishen kieltäytyy antamasta periksi. Hän päättää rakentaa uuden koulun. Tätä tarkoitusta varten hän kaataa yksinäisen poppelin, joka on ollut vuosien ajan kylän ylpeys. Kirveeniskujen ääni soittaa kuolinkelloja kokonaiselle aikakaudelle. Kohtaus rinnastuu Tshehovin Kirsikkapuiston vastaavaan episodiin, mutta sävy ja yhteys ovat täysin erilaiset.Vaikka Ensimmäinen opettaja perustuu kirjalliseen alkulähteeseen, ohjaaja on muokannut sen kokonaan uudelleen valkokangasta varten. Ristiriita on aito, samoin kuvatut henkilöhahmot. Käsittely on yksilöllistä ja poikkeaa suuresti kaavamaisen ja hengettömän sosialistisen realismin vääristyneestä ”hyvät / pahat” -jaottelusta, vaikka kuvauksen kohteena ovatkin vallankumouksen tapahtumat, jotka kuuluvat Neuvostoliitossa ankarasti valvottuun taiteen alueeseen. Draama hahmottuu inhimillisenä konfliktina. Mahdollisesti Mihalkov-Kontshalovski sai vaikutteita Protazanovin teoksesta Tyttö ja vanki (Sorok pervyj, 1927), jossa vallankumouksen ja sisällissodan kanonisoituja tapahtumia myös kuvattiin historiallisten tapahtumien rautaiseen puristukseen joutuneiden ihmisten silmin. Ensimmäistä opettajaa voidaan pitää riippumattoman suuntauksen tienraivaajana neuvostoelokuvassa.

– Jeanne Vronskajan mukaan (Young Soviet Film Makers, Allen and Unwin, London 1972) AA 1991