THE MIRACLE WOMAN (1931)

Broadway-näytelmään perustuva kitkerä satiiri ruotii uskonnollista tekopyhyyttä ja inhimillistä hyväuskoisuutta. Stanwyckin esittämän saarnaajan hahmo pohjautuu kuuluisaan parantaja-evankelistaan Aimee Semple McPhersoniin. Sisar Fallon käyttää asemaansa huijatakseen hyväuskoisia, mutta rakkaus sokeaan sotasankariin (Manners) antaa hänelle mahdollisuuden pelastukseen.

***

Harry Langdon -komedioiden ohjaajana kanssa menestyksekkään läpimurron saavuttanut Frank Capra (1897–1991) tuli vuonna 1927 pieneen Columbia-yhtiöön, joka oli Harry Cohnin johdolla kovassa nosteessa. Hän sai unelmatiimin, mm. mestarikuvaaja Joseph Walkerin, joka filmasi 20 Capra-elokuvaa, ja käsikirjoittaja Jo Swerlingin. Toinen onnenvuosi oli 1929, jolloin Capra kohtasi tulevan elämänkumppaninsa nimeltä Lucille eli Lu. Samaan aikaan Capra nosti elokuvissaan tähdeksi nuoren lahjakkaan Barbara Stanwyckin, avauksena Ladies of Leisure (1930). Capran ja Stanwyckin seurustelu jatkui kaikessa hiljaisuudessa filmistudion ulkopuolellakin, kunnes Capra avioitui Lucillen kanssa. Kaikkiaan Capra ohjasi viisi Stanwyck-elokuvaa (myös Forbidden, The Bitter Tea of General Yen ja Meet John Doe).

Elokuvassa The Miracle Woman Capran korkean laadun ja Academy-arvostuksen tavoittelu jatkui, ja se käynnisti hänen uransa tärkeimmän ja ristiriitaisimman yhteistyösuhteen.

Broadway-näytelmäkirjailija ja -tuottaja Robert Riskin oli kirjoittanut John Meehanin kanssa näytelmän ”Bless You, Sister”. Satiiri uskonnollisesta tekopyhyydestä pääosassa Alice Brady evankelista Aimee Semple McPhersonin kaltaisena saarnaajana sai Broadway-ensi-iltansa 1927. Arvostelut olivat hyvät, mutta Robert ja hänen veljensä ja tuottajakumppaninsa Everett Riskin jäivät taloudellisesti tappiolle. Toinen heidän näytelmänsä, uskottomuutta käsittelevä Illicit, menestyi kuitenkin erinomaisesti, ja kun Warner Bros. nappasi sen filmausoikeudet Barbara Stanwyckia varten, Columbia vuorostaan sieppasi Bless You, Sisterin ja kutsui yllättäen Riskinin studiolle käsikirjoituspalaveriin.

”Bless You, Sister” oli juuri sellainen aihe, jollaisesta Capra uneksi, jollaisella hän haaveili voittavansa Oscarin. Mutta hänen kiinnostukseensa oli syvempikin syy. Vaikka Meehan ja Riskin pilkkasivatkin sisar Florence Fallonin taikauskoista kuulijakuntaa ja saarnaajan kyynisen kaupallista asennetta, he näkivät evankelistassa myös sovittavana piirteenä latenttia ihanteellisuutta. Capra koki tunnistamisen järkytyksen: juuri tuo oli ristiriita, jonka hän oli vaistonnut mutta vain hämärästi ymmärtänyt itsessään. Hän oli lipevän taitava tienaamaan rahaa manipuloimalla massojen tunteita, mutta hänellä oli jäytävä tunne siitä, että hänen pitäisi käyttää lahjakkuuttaan korkeamman päämäärän hyväksi.

Käsikirjoituspalaverissa Riskin mykisti Cohnin ja Capran varoittamalla: ”Jos aiotte filmata näytelmän, se todistaa vain yhden asian: että te olette vieläkin tyhmempiä kuin me”. Koska aihe oli liian rankka Broadway-yleisölle, se oli Riskinin mukaan vielä kovempi pala elokuvayleisölle. Kiivaassa väittelyssä Capra ja Riskin puolustivat näkökantojaan. Ainutlaatuinen kiista, jossa kirjailija yritti suostutella studiota olemaan filmaamatta teostaan, teki syvän vaikutuksen Capraan ja Cohniin, mutta he pitivät päänsä. He ihailivat Riskinin rehellisyyttä, ja heidän ihailunsa vain kasvoi, kun elokuva tosiaan osoittautui tappiolliseksi.

Valinta pääosan esittäjäksi ei ollut Capralle vaikea: Barbara Stanwyck. Vielä tuolloin hän uskoi saavansa Stanwyckin vaimokseen.

Muistellen ihmeparantajaa käsittelevää Lon Chaney -elokuvaa The Miracle Man (Ihmeidentekijä, 1919) Capra antoi elokuvalle nimeksi The Miracle Woman. Swerling laati käsikirjoituksen säilyttäen Riskinin napakan, puheenomaisen ja nokkelan vuoropuhelun lähes sellaisenaan ja seuraten tiiviisti hänen vauhdikasta rakennettaan. Eräs kompromissi käsikirjoitukseen kuitenkin sisältyi, kuten Capra tunnustaa muistelmissaan. Ohjaaja toi mukaan tyypin nimeltä Hornsby, joka viettelee sisar Fallonin rehellisestä kristinuskosta huijauksen tielle: ”On vain yksi tapa selviytyä roskaväestä. Liity joukkoon”. Capran itsesoimaus tästä on hieman liioiteltua. Richard Koszarski kuvaa The Miracle Womania osuvasti ”yhdeksi niistä 1930-luvun alun mainioista elokuvista, jotka hyökkäsivät kaikkia niitä pyhiä mutta turmeltuja asioita vastaan, joita studiot suinkin saattoivat kuvitella”. Vaikka ohjaaja väittää olleensa epävarma siitä, miten sisar Fallon tulisi esittää Stanwyck sanoi: ”En koskaan tuntenut sellaista, en lainkaan. Tiesin, että Aimee Semple McPhersonia oli ajateltu, ja esitin hahmon niin”.

The Miracle Woman sisältää temaattisia asetelmia, joita Capra ja Riskin seurasivat ja kehittelivät tärkeimmissä teoksissaan ja joita Capra käytti myös elokuvissaan muiden käsikirjoittajien kanssa. Sisar Fallonin monimielinen julkinen rooli valepelastajana, joka tunnustaa syntinsä pettämilleen kannattajille, tuo mielen elokuvan Meet John Doe, jossa Stanwyck esittää Hornsbyn kaltaista hahmoa. Capra-Riskin -päähenkilön on usein yritettävä nousta julkisen luottamuksen tasolle, jonka arvoiseksi hän ei aluksi tunne itseään. Petoksen, epätoivon, itsepelastuksen ja julkisen tunnustuksen teemat toistuvat monissa muodoissa kautta koko Capran tuotannon. Eräs Capra-Riskin-tunnusteema, joka esiintyi ensi kertaa The Miracle Womanissa, on sielulliseen pelastukseen johtava rakkaussuhde kyynisen naisen ja romanttisen, ihanteellisen miehen välillä – tässä tapauksessa mies on David Manners, sokea, itsemurhaa suunnitteleva ensimmäisen maailmansodan veteraani. Tulkinta on vailla imelyyttä, jollaista voisi odottaa.

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra: The Catastrophe of Success, 1992) AA 23.8.2005