SYYSMARATON (1979)

Georgi Danelijan inhimillisessä komediassa keski-ikäinen intellektuelli elää kaksoiselämää vaimon ja rakastajattaren välissä. Elämän syyspuolen tematiikka ja melankoliset Leningradin maisemat luovat ajankuvaa pysähtyneisyyden ajan Neuvostoliitosta.

***

Elokuvaohjaaja Georgi Danelija (1930–2019) tunnetaan komediaelokuvistaan. Erityisesti Afonja (1975) oli hyvin suosittu. Syysmaratonin genremääritelmä on ”surumielinen komedia”. Elokuva on komedian ja melodraaman sekoitus. Se ei saa katsojaa tikahtumaan nauruun, mutta tuo hymyn huulille.

Elokuva kertoo Andrei Buzikinista, sympaattisesta, mutta hieman tohvelisankarin tyyppisestä kääntäjästä, joka ei osaa valita elääkö vaimonsa vai rakastajattarensa kanssa. Kiltti ja kaikille mieliksi oleva Buzikin jää elämään kahden suhteen välimaastoon, eikä näin tuota hyvää kolmiodraaman kellekään osapuolelle. Hän on avulias myös työssään. Hän auttaa tanskalaista Bill Hansenia kääntämään Dostojevskin romaania ja neuvoo käännöstä työstävää kollegaansa Varvara Nikititšnaa. Tästä kaikesta uupuneena hän jatkaa juoksuaan yrittäen keksiä keinon selviytyä velvollisuuksistaan.

Syysmaraton kuvaa monien pysähtyneisyyden ajan elokuvien tapaan päähenkilön yksityiselämää. Sankaritarinan ja vahvan yhteiskunnallisen tietoisuuden omaavan päähenkilön sijaan kuvataan harmaata arkea ja kerrotaan miehestä, jotka ei tiedä, kuinka hänen oikeastaan tulisi toimia.

Tapahtumien näyttämönä on syksyinen, kolea ja hieman rähjäinen Leningrad. Elokuvassa nähdään niin lähiökerrostaloasunto, hulppea keskusta-asunto kuin yhteisasuntokin. Onni ei kuitenkaan vaikuta asuvan missään niistä. Buzikinin kotilähiö Vasilinsaaren länsipuolella näytetään synkkänä ja autiona. Korkeat kerrostalot ja niiden väliset tilat eivät hengi moderniutta tai hurmaa katsojaa tulevaisuususkollaan kuten esimerkiksi Danelijan suojasään aikaisessa elokuvassa Romanssi Moskovassa (1964). Kaupunkinäkymien vitaalisuus on vaihtunut väsymykseen ja alakuloon.

Myös Buzikinin koti kuvaa asujaansa ja elokuvan tarinaa. Kirjat merkitsevät neuvostoelokuvissa usein kaikkea hyvää, sivistystä ja kulttuuritietoutta, ihailtua kulttuurikotia. Buzikinin koti on, hänen ammattiaan kuvaten, kirjapinojen täyttämä. Kirjat ovat hänen asunnossaan kuitenkin ikään kuin tummaa massaa, ne vaikeuttavat liikkumista ja ihmiset joutuvat puhumaan toisilleen niiden takaa ja välitse. Elokuvan keskivaiheilla Buzikin ryhtyy vaimoaan ilahduttaakseen tapetoimaan asuntoa, mikä voidaan nähdä myös Buzikinin yrityksenä saada oma elämänsä järjestykseen.

Syysmaraton oli melko suosittu Neuvostoliitossa, se sai 22,3 miljoonaa katsojaa. Elokuva palkittiin Venetsian, San Sebastiánin ja Berliinin elokuvajuhlilla. Suomessa elokuva ei ilmeisesti herättänyt vastaavaa ihastusta, sillä se oli katsojaluvulla 137 vuoden 1979 tilastoissa 231. eli kolmanneksi viimeinen.

– Iina Schwanck 2019

Lähteitä:
Oukaderova, Lida 2017. The Cinema of the Soviet Thaw – Space, Materiality, Movement. Bloomington, Indiana: Indiana University Press.
Prokhorova, Elena 2013. Cinema of Stagination Late 1960s–1985. The Russian Cinema Reader, Volume Two – The Thaw to the Present. Toim. Rimgaila Salys. Boston: Academic Studies Press, 104–113.
Smith, Mark B. 2010. Property of Communists – The Urban Housing Program from Stalin to Khrushchev. DeKalb: Northern Illinois University Press.