LUUNMURSKAAJAT (1974)

Hirtehinen jäsentenliiskauskomedia vankien ja vartijoiden välisestä jenkkifutisottelusta tuntuu aiheelta, joka valitsi Aldrichin eikä toisinpäin. Burt Reynolds näyttelee sitikkavarkaudesta tuomittua entistä NFL-tähteä, jolle tarjoutuu mahdollisuus puhdistaa omatuntonsa sopupelimenneisyydestä häkkilintujen valmentajana.

***

Ohjattuaan seikkailullisen westernin Ulzana’s Raidin (1972) ja 1930-luvun rautateille sijoittuvan The Emperor of the North Polen eli Julmat, vahvat ja ilkeät (1973), tarttui Robert Aldrich (1918-1983) kuvaamaan amerikkalaisen jalkapallon maailmaa elokuvassaan Luunmurskaajat (1974). Aldrich oli jo esikoiselokuvassaan keskittynyt urheiluun, sillä Big Leaguerissa (1953) keskiössä oli pesäpallojoukkue The New York Giants. Luunmurskaajissa ottelu käydään puolestaan vankien ja vartijoiden välillä. Alun perin Aldrichin suunnitelmana oli käyttää kuvauspaikkana Oklahoman osavaltion vankilaa, jossa oli jalkapallokenttä ja stadion, mutta ennen kuvauksia kapinalliset vangit polttivat rakennuksen ja näin Aldrichin oli siirrettävä tapahtumapaikka muualle. Lopulta Jimmy Carterin avustuksella sopiva paikka löytyi Georgiasta, jossa useat vangit auttoivat lavastuksessa ja sivuosissa.

Luunmurskaajissa käsikirjoittajana toimi Tracy Keenan Wynn. Elokuvansa sankariksi Aldrich sai Burt Reynoldsin, entisen Floridan joukkueen amerikkalaisen jalkapallon pelaajan. Eddie Albert on puolestaan Luunmurskaajien konnan osassa ja useita ammattijalkapalloilijoita käytettiin elokuvan muissa rooleissa. Huolimatta ensimmäisten viikkojen huonosta menestyksestä lippuluukuilla, otti aikalaiskritiikki suurimmaksi osaksi Aldrichin teoksen innostuneesti vastaan. Varietyn mukaan kyseessä oli erinomainen, huomattava toimintadraama, joka kykeni yhdistämään eläimellisen raa’an jalkapallo-ottelun jännitteen nykyaikaisen vankilaelämän brutaaliuteen ja julmuuteen. Charles Champlinin mukaan näyttelijäsuoritukset olivat vahvoja ja elokuva populaaria viihdettä mukaansatempaavalla, parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Kaikkine juonenkäänteineen ja Likainen tusina -tyyppisine temppuiluineen, Luunmurskaajien juoni liikkuu hienosti eteenpäin loppuratkaisuunsa saakka. Aldrichin työstä voi löytää vitaalisuutta, spontaanisuuttaa, energiaa sekä innostuneisuutta. Kaikki nämä yhdessä osoittavat selkeästi siitä, että Aldrich nautti kuvatessaan Luunmurskaajia. Hänen tyttärensä Adell Aldrichin mukaan hänen isänsä oli kuin valmentaja, hän rakasti tuota elokuvaa ja näyttelijät rakastivat häntä. Aldrichia hyödytti lisäksi elokuvaa tehdessään myös hänen taustansa urheilijana ja se, että hän oli todellinen jalkapallofani. Lopputulos on juuri oikea yhdistelmä kovuutta ja humoristista otetta ja lisäksi Luunmurskaajat on jännittävä ja älykäs kokonaisuus, jossa läsnä ovat myös arvokkuuden, kompromissien, vapauden sekä petoksenkin teemat.

– Edwin T. Arnoldin ja Eugene L. Miller, Jr.:n (The Films and Career of Robert Aldrich) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 7.5.2022