MOOLAADÉ – SUOJELUS (2004)

Moolaadé kertoo naisesta, joka suojelee tyttöjä ympärileikkaukselta, mutta uhmakkaalla teolla on kauaskantoiset seuraukset. Afrikkalaisen elokuvan isäksi nostettu Ousmane Sembène onnistuu rakentamaan tunnusomaisella tavallaan raa’asta ja intensiivisestä aiheesta säkenöivissä väreissä kuvatun, helposti lähestyttävän ja tärkeän elokuvan naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

***

Monet arvostelijat pitivät 81–vuotiaan Ousmane Sembenen elokuvaa Moolaadé – Suojelus parhaana elokuvana Cannesin elokuvafestivaaleilla 2004 sen elämänkuvauksen ja ajankohtaisuuden vuoksi. Elokuvalla oli tärkeä sanoma ja samalla se oli huumorintäyteinen, charmikas ja visuaalisesti hämmästyttävän kaunis. Niinpä arvostelijat joskus varoivat kertomasta, että elokuvan juoni liikkuu naisten ympärileikkausten ympärillä. Se olisi voinut pelottaa katsojia.

Elokuva sijoittuu senegalilaiseen kylään, jossa vanhoja tapoja ei ole unohdettu, vaikka pattereilla toimivat radiot, autot ja trukit pitävätkin yllä modernia äänimaisemaa. Tähän savitalojen, moskeijan ja kaikesta käyttökelpoisesta kierrätetystä rakennettuun ympäristöön, jonka värit hehkuvat hiekan, maan, taivaan ja puun väreissä, mitkä toistuvat myös vaatetuksissa, palaa Pariisissa ollut nuori mies.

Hetki on tärkeä, sillä monet kylän naisista ovat iässä, jolloin heidän on ”puhdistauduttava”. Se tarkoittaa seksuaaliset tunteet yhdynnässä poistavaa klitoriksen leikkaamista. Tapa on yleinen Afrikassa, erityisesti muslimialueilla, vaikka nykyaikainen islam sen tuomitseekin. Monet tytöt menehtyvät leikkauksessa, eivätkä itsemurhatkaan ole harvinaisia.

Colle (Fatoumata Coulibaly), vahvan miehen toinen vaimo neljästä, on kieltänyt leikkauksen tyttäreltään. Kuusi nuorta naista karkaa suunnitellusta rituaalista, neljä heistä hakee suojaa Collen luota. Tämä myöntää heille perinteen oikeuttamana ”moolaadén”, suojeluksen. Collen merkitsemällä alueella naiset ovat suojassa. Sembene näyttää, kuinka afrikkalaisessa kylässä valtaa pitää periaatteessa miesten neuvosto, mutta päätöksiä tekevät myös naiset. Naisilla on oma mielensä ja heillä on myös keinot sen toteuttamiseksi. Mutta monet naiset ovat valmiita ajamaan tytöt leikkaukseen: miksi heidät pitäisi säästää tunnustetuista vaaroista huolimatta kohtalolta, jonka he ovat itse kokeneet. Pontimena on se, että ympärileikkaamattomat naiset eivät pääse naimisiin. Se vahvistaa traditiota. Mitä operaatiota vastustava äiti voi tässä tilanteessa tehdä?

Colle haluaisi naittaa tyttärensä Amsatoulle (Salimata Traore), joka palaa kylään menestyttyään liikemiehenä Pariisissa. Hän on moderni, koulutettu, kosmopoliitti, mutta kotiuduttuaan haluaa muiden tavoin ympärileikatun morsiamen. Myös monet muut perinteeseen ja rituaaleihin sidotut kylän merkkihahmot ottavat osaa tapahtumiin, jonka huumori suhtautuu terävästi miesten neuvoston keskusteluihin tilanteessa, jossa kaksi perinteen sanelemaa mahdollisuutta ovatkin keskenään ristiriidassa. Tilanne vain pahenee, kun Collen aviomies palaa matkoilta. Kun miehet päättävät toimia modernia vastaan, paikalle saapuu mies Pariisista.

– Roger Ebertin arvostelua mukaillen Jari Sedergren 18.4.2006