Raaka-ainepula ja öljysota ovat romahduttaneet tulevaisuuden kaupungit ja Australian erämaan kaaokseen, jossa rikollisjengit hallitsevat moottoriteitä haaskalintujen lailla. Ainoana lainvartijana ovat hulluuden partaalle ahdetut poliisit. Yksi parhaista on revittyyn nahkaiseen poliisiasuun pukeutunut Max Rockatansky (Mel Gibson), joka kiertelee erämaassa etsien ruokaa metallipedolleen ja janoten jengeille kostoa.

Lääkärin koulutuksen saaneesta ohjaaja-käsikirjoittaja George Milleristä kuoriutui Mad Max -trilogian edetessä entistä parempi toimintakohtausten koreografi. Mad Max -elokuvasarjan avausosa sai syntynsä Millerin huolesta tieturvallisuutta ja onnettomuuksia kohtaan, mutta journalistinen prosessi muuttuikin pian dystooppiseksi allegoriaksi, joka myös peilaa 70-luvun öljykriisiä.

Trilogian puhtaan toiminnan ja kineettisen energian vetovoima huumaa edelleen. Millerin luoma asfalttipölyn siunaama, karrelle palanut soturihahmo vetää elokuvallisuudessaan vertoja Kurosawan ja Leonen sankareille. Trilogia huipentuu Ukkosmyrskyyn, jossa Tina Turnerin esittämä matriarkka määrää Maxin gladiaattorimaiseen häkkitaisteluun. Säännöt ovat yksinkertaiset: ”Kaksi miestä menee sisään, yksi tulee ulos”.

***

Mad Max, suomalaisittain Asfalttisoturi-sarja, alkoi road moviena ja kääntyi toisessa osassaan lännenelokuvan muottiin. Kolmannessa osassa tieteiselokuvan rooli vahvistui ja kyse oli lähinnä seikkailuelokuvan eri lajien muovaamisesta tulevaisuusfantasian suuntaan. Postapokakyptisen maailman toivelistalla ovat paremman elokuvan kaipuu ja sopivan messiaan odotus.

Elokuva lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa atomiasein käydystä sodasta ovat säästyneet vain ihmiskunnan rippeet. Vanha sivilisaatio on hävinnyt. Eloonjääneiden helvetti ei päättynyt sotaan, sillä taistelu jatkuu, nyt siansonnasta jalostetulla metaanikaasulla toimivan rakennuskompleksin herruudesta. Tällä lätillä on vielä vastakohtansa, paratiisi, jota asuttavat lapset. Siellä sivistyksen jäänteet ovat vielä voimassa: vaalinnan kohteena ovat pilvenpiirtäjät, levysoittimet, tietokoneet ja muut aiemmin elintason mittareina toimineet asiat. Sen sijaan erämaan keskeltä löytyvässä Bartertownissa kaikki on kaupan, mukaan lukien ihmiselämä. Kolmas keskeinen paikka maailmassa on Thunderdome, huvittelupaikka, joka toimii myös erinäisten rangaistuksien täytäntöönpanon tilana. Sinne ilmestyy Mad Max Rockatansky, joka haluaa takaisin varastettua omaisuuttaan, aavikolla arvokkaat kamelivankkurit. Mutta se on mahdollista vain erinäisten vastapalvelusten kautta. Täti antaa Maxille tehtäväksi tuhota Alamaailmaa hallitsevan Mestari Mestaajan. Tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo.

”Elokuva on kolmikosta selvimmin tuote – kansainvälisille markkinoille tähdätty spektaakkeli, jossa mahtavien lavasteiden, rocktähti Tina Turnerin osasuorituksen ja tunnuslaulun kaltaiset sivuseikat ovat varastamassa päähuomiota Max-eepokselta”, Pekka Eronen valitti Aamulehdessä (14.8.1986). ”Sankarin ohimot ovat harmaantuneet entisestään ja yhteisöelämä on kehittynyt villeihin keskiaikaisfuturistisiin muotoihin. Lapsiryhmän myötä luodaan kiinnostava näkökulma uskonnollisuuden syntyjuuriin. Hieman väkinäisesti viedään lävitse pakollinen western-numero, joka on tällä kertaa muunnelma junaryöstöstä.”

Mad Max -elokuvasarja on väkivaltainen. Iltalehden esittelyssä (11.10.1985) todettiin, että Mad Max – Ukkosmyrsky ”liikkuu välillä raakuuden ja sairaan mielen alueilla. Esimerkiksi elokuvassa käytetyt massakohtaukset fasistisine huutoineen tuovat mieleen modernit keskitysleirit. Kaksiottelukohtaus Maxin ja Mestarimestaajan välillä on kuin hyvän tason urheilutapaus, ja kuvaa hyvin villiintyneiden katsojien reaktioita riehakkaissa tilanteissa.” Elokuva pääsi levitykseen Suomessa leikkaamattomana, päinvastoin kuin sarjan ensimmäinen osa; Iltalehden maailmaa ennen videolakia (1987) kuvaavin sanoin: ”Se on kielletty elokuva. Sitä on saatavana hyvin varustetuista videoliikkeistä.”

– Jari Sedergren 26.7.2006