KUUME (1981)

Gorączka
Ohjaaja
Agnieszka Holland
Henkilöt
Barbara Grabowska, Olgierd Łukaszewicz, Bogusław Linda
Maa
Puola
Tekstitys
English subtitles
Kesto
122 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Paras kaikista yhden esineen ympärille kietoutuvista portmanteau-elokuvista seuraa pommia, joka kulkee räjähtämättä anarkistilta toiselle tsaarinvallan sortovuosien aikaisessa Puolassa. Pinnan alla kihisevien jännitteiden kuvaus on ohuesti verhoiltu allegoria Solidaarisuus-kansannoususta ja kulman takana vaanineesta joulukuun 1981 sotatilasta.

***

Tein Kuumeen väsymyksestä ajankohtaisaiheisiin. Halusin murtautua ulos keittiön ja tiskialtaan välisestä, suljetusta tilasta, jossa kamera pystyi hädintuskin kääntymään, pois noista ahtaista asunnoista, joissa ihmiset olivat tuomittuja keskinkertaisuuteen. Kun he yrittivät kapinoida, kaikki päättyi väistämättä epäonnistumiseen. Halusin näyttää ihmisiä, joiden kohtalo oli samanlainen, mutta toisella tasolla. He liikkuivat erilaisessa tilassa, heillä oli erilaisten mittasuhteiden elkeet.

En kiistä, etteivätkö Tšekkoslovakian tapahtumat olisi inspiroineet elokuvaa. Kyse on ideologisesta puuskasta. Ihmiset uskovat, että pommin avulla voi muuttaa maailmaa – pommi on tässä vertauskuvallinen, Prahan kevään eduskuva. Kun Tšekkoslovakian nousu kukistettiin, seurasi suuria asioita, suurta pettymystä ja suurta katkeruutta, inhimillisen pahuuden esiinmarssi. Se oli oppitunti ihmisluonteesta, sen vakaudesta. Vallankumouksen kukistaminen on yksi asia – mutta se, kuinka käyttäytyä tappion kynnyksellä, on toinen. Tätä henkisen elämäkertani katkeraa kokemusta yritin Kuumeessa heijastella: pettymystä, nostalgiaa, epäilystä – ja toisaalta: muistoa niistä romanttisista idealisteista, jotka uskoivat että maailmasta voidaan tehdä parempi paikka.

– Agnieszka Holland (Maria Kornatowskan haastattelukirjassa Magia i pieniądze, 2002)

 

Kuume on tarina vuoden 1905 vallankumouksen aikana käsistä toisiin kulkevasta, kantajilleen epäonnea tuottavasta pommista. Se sai ensi-iltansa syyskuussa 1981 ja herätti huomiota vertauskuvallisena ajankohtaiskommentaarina. Nyt nähtynä se haastaa katsojansa pohtimaan vallan yleismaailmallista olemusta sekä ideologioiden, politiikan ja moraalin moniselitteisiä suhteita. Alkuperäisromaanin Dzieje jednego pocisku (1910) kirjoittaja Andrzej Strug (1871–1937) oli vallankumouksellinen ja Puolan sosialistipuolue PPS:n aktiivi, joka taisteli sittemmin Piłsudskin puolalaislegioonien riveissä ensimmäisessä maailmansodassa. Romaani oli kertomus kieroutuneista piirteistä PPS:n maanalaisen taistelujärjestön OBPPS:n riveissä, ja vuoden 1905 vallankumous – puolalaisten patrioottisten ainestensa takia – kommunistihallinnon historian marginaaliin sysäämä tapahtumaketju. Aihevalinta hämäsi sensoreita, ja Holland teki elokuvastaan kuvauksen vallankumouksen luonteesta ja sen yleisistä mekanismeista. Kiistämättä kapinallisten intohimoa, rohkeutta tai uhrautumishalua hän kysyy: mikä on sellaisen taistelun tarkoitus josta nihilismi on ottanut niskaotteen?

– Krzysztof Demidowiczin (Film nr. 47, 1992) mukaan