TANGO & CASH (1989)

Los Angelesin viileimmät ja tehokkaimmat huumekytät Tango & Cash ovat äärimmäisen suosittuja ja tehokkaita, mutta eivät siedä toisiaan. Yhdessä he saavat järjiltään huumeparonin, joka päättää kostoksi lavastaa miehet syylliseksi murhaan. Jo heti ensimmäisten minuuttien aikana solvauksia lähetetään sekä Rambolle että perestroikalle, joten kylmän sodan kyytiä on luvassa.

***

Tango & Cash oli sikäli skandaali, että olin täysin eri mieltä tuottajien kanssa, ja he antoivat minulle kenkää kuvausten loppusuoralla. Se ei kylläkään tullut yllätyksenä. Kuvasin elokuvaa niin kauan, että sain sen tilin, joka minulle oli luvattu, mutta en halunnut kuvata heidän haluamaansa loppukohtausta, koska se oli täysin idioottimaista räiskintää. Kun he uhkasivat potkuilla, sanoin, että siitä vaan, big deal. Tein elokuvan rahasta. Ei se mielestäni huono ole, tiettyyn pisteeseen asti. Siinä on oma toimiva tyylinsä.

Tuottaja Jon Peters oli aivan kahjo tyyppi, entinen Barbra Streisandin kampaaja, joka muistutti urheilumanageria. Tuotantopalaverissa yritin vakavasti ajatella tarinaa ja jotain kokonaisuutta. Peters visioi: ”He karkaavat vankilasta… menevät rotkoon, ja siellä tulee… koiria… ja koirat juoksevat, koirat juoksevat… ja sitten edessä on… iso tuuletin…” Ja minä kysyin, että jos he ovat karanneet vankilasta, mikä heidän motivaationsa on mennä sinne rotkoon… ”Motivaatio? Jätä tuollainen. Ei motivaatiota.”

Tango & Cash on hulluin Hollywood-kokemukseni. Kuvauspaikalla istuin asuntovaunussani ja lueskelin sanomalehteä, kunnes joku tuli sanomaan, että ollaan valmiita kuvaamaan. Kun kohtaus oli purkissa palasin taas asuntovaunuuni lukemaan. Käsikirjoitus oli heitetty kokonaan pois. Tuottaja Peters nimittäin kirjoitti sitä omin käsin uusiksi.

Niinpä eräänä aamuna kuvausryhmä odottelee tuoreita sivuja. Puoleenpäivään mennessä ei kuulu mitään. Kello kahteen mennessä ei mitään. Ihmiset istuvat ja odottelevat. Tulee lounas, aivan uskomaton, ylellinen lounas. Lounaan jälkeen joku kantelee studion varatoimitusjohtajalle, että Kontšalovski ei kuvaa. Hän juoksee kuvauspaikalle hermostuneena, koputtaa asuntovaununi oveen ja astuu sisään. Luen sanomalehteäni. ”Miksi et kuvaa?”, hän kysyy. ”Ei ole sivuja.” ”Missä sivut ovat?” ”En tiedä.” ”Missä Peters?” Ja hän soittaa Petersille, joka lupaa, että viisi sivua on tulossa.

Saan ne aivan hirvittävät viisi sivua. Vien ne Stallonelle. ”Sly, sinun pitää nähdä tämä.” Hän polttaa sikariaan, nappaa paperit ja sanoo: ”Mitä paskaa tämä on? Minun täytyy laittaa tämä uusiksi.” Sanon että hyvä, kiitos. Stallone vetäytyy asuntovaunuunsa naputtamaan. Odotamme. Neljältä iltapäivällä emme ole saaneet kuvatuksi mitään. Varatoimitusjohtaja ilmestyy uudelleen paikalle. ”Miksi et kuvaa?”, hän kysyy. ”Stallone kirjoittaa käsikirjoitusta.” Osoitan Stallonen asuntovaunun suuntaa. Varatoimitusjohtaja poistuu vaunustani, jonka kaihtimien välistä katson, kuinka hän hiihtelee edestakaisin Stallonen jättimäisen, kiiltävän luksustrailerin edessä, uskaltamatta astua sisään.

Tulee teeaika, ja Stallone astuu ulos vaunustaan. ”Tässä se on!” Luen sivut, jotka ovat huomattavasti paremmat. Menemme virittelemään kohtausta, kamera tuohon, lamppu tuohon… Kun kaikki on valmiina, Stallone huomauttaa, että kamera on väärässä paikassa. Hän haluaa kuvattavan paremmalta puolelta kasvojaan – ”ja alakulmasta, koska olen lyhyt!” Yritän sanoa jotain, mutta Stallone ojentaa: ”Kuule, ohjaaja…” Sanon, että okei. Kun kameran paikka on vaihdettu, päivä on pulkassa ja kaikki lähtevät koteihinsa. Kuvaamme siis seuraavana päivänä.

Tuotanto maksoi 75 000 dollaria per päivä. Kaiken kaikkiaan Tango & Cash maksoi varmaan 150 miljoonaa dollaria [oik. 54 miljoonaa dollaria]. Näin Hollywood toimii. Ei ole ongelma minulle sanoa Stallonelle okei, jos saan lukea sanomalehteäni ja nostaa niin hyvää liksaa.

– Andrei Mihalkov-Kontšalovski Sodankylässä vuonna 2008 (koko haastattelu: ”Tarkovskin ja Stallonen välissä”, Filmihullu 4/08)