MANITOU – PAHOLAISLOITSU (1977)

The Manitou/Manitou - djävulsrit
Ohjaaja
William Girdler
Henkilöt
Tony Curtis, Susan Strasberg, Stella Stevens
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
104 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

“Naisen kaulakasvaimena kehittyy nelivuosisatainen poppamies Misquamacus, jota vastaan on parempi taistella hyvän taian kuin röntgensäteiden avulla”, Antti ja Asko Alasen Musta peili -kirja kiteyttää. Sairaalakauhun, demonologian ja luonnonkansamystiikan 70-lukulaisessa sekoituksessa on hetkensä. Huipentavaa kosmisen rakkausenergian ilotulitusta ei voi kuin rakastaa.

***

”Salaperäinen kasvain nuoren naisen kaulalla kätkee kasvavan pahuuden voiman, 400 vuotta vanhan noidan hengen, joka odottaa jälleensyntymistään. Lääkärit seuraavat avuttomina miten kammottava kasvain suurenee ja vahvistuu enteillen tuhoa ja uhaten kantajansa henkeä. Mutta sitä ei voida pysäyttää ja niin Manitou syntyy uudelleen ja ryhtyy tuhoamaan maailmaa demonisilla kauhuillaan, jotka ylittävät mielikuvituksen rajat. Elokuva, jonka vaikuttavat erikoistehosteet tekevät tästä epämuotoisesta paholaisesta erään hirvittävimmistä mitä elokuvan keinoin koskaan on luotu.”

Manitou – paholaisloitsun vuokravideojulkaisun takakansiteksti (Nordic Video)

William Girdlerin (1947–1978) ura kuuluu 1970-luvun populaarielokuvan merkillisiin ja hiukan surullisiin menestystarinoihin. Kolmekymppinen Girdler sai surmansa tammikuussa 1978 helikopterionnettomuudessa Filippiineillä, jossa hän etsi trillerin kuvauspaikkoja. Elämään jäi vauhdilla syntynyt tuotanto, yhdeksän kokoillan elokuvaa. Kentuckylainen Girdler oli oppinut elokuvanteon alkeet osallistuttuaan ilmavoimissa armeijan opetus- ja dokumenttiohjelmien tekemiseen. Siviilissä hän perusti lankonsa kanssa tuotantoyhtiön, joka eteni mainoksista pikkubudjetin jännitys- ja kauhuelokuviin. Vähitellen Kentuckysta Hollywoodiin siirtyneen ohjaajan filmografia on kuin 1970-lukulaisten elokuvatrendien jäykähkö peruskurssi, joka tarjoaa mahdollisuuden nauttia tulevan komediasankarin Leslie Nielsenin vakavanaamaisesta vaiheesta.

Girdlerin varhaisiin töihin kuuluu afroyleisölle suunnattu kauhudraama Abby (1974), joka tuomittiin Manaajan kopioksi paitsi kritiikeissä myös leivättömän pöydän ääressä. Suosittu elokuva vedettiin levityksestä Warner-studion voittaman oikeusjutun seurauksena. 1970-luvun lopulla Girdler palasi henkimaailmaan ja hankki oikeudet Graham Mastertonin kohtalaisen suosittuun Manitou-kauhuromaaniin, jonka ohjaaja oli ostanut lentokentältä ja lukenut matkalla Lontooseen työstämään Petojen päivä -elokuvansa ääniraitaa. Kasvaimen muodossa paluuta tekevän muinaisen poppamiehen tarina on sairaalamiljööseen keskitetty yhdistelmä demonologiaa, intiaanimystiikkaa ja uudempia kosmisia vaikutteita.

Manitou on Manaajan ja Tähtien sodan risteytys”, Girdler luonnehti haastattelussa (Starlog 13 / 1978) ja lupaili, että elokuvan erikoistehosteita vyöryttävä finaali on kerrassaan tajunnanräjäyttävä, ”complete head trip”. Voidaan katsoa, että Girdler yhdisti 1970-luvun fantastisen elokuvan vastavoimat, sillä kesällä 1977 Tähtien sota oli suorastaan rökittänyt Manaaja-koulukuntaa viemällä katsojat ja salit John Boormanin Manaaja 2: Luopiolta ja William Friedkinin Pelon palkalta. Manitoun sävelsi Lalo Schifrin, jolta Friedkin oli tilannut alkuperäismusiikin Manaajaan mutta jättänyt kaikki sävellykset käyttämättä.

”Rakastan elokuvantekoa niin paljon, että raskas työ ei haittaa. Joskus olen niin innoissani, että en malttaisi odottaa pääseväni taas nousemaan sängystä ja takaisin kuvauksiin. Jos olisin asianajaja tai tehtailija, kuolisin tai viettäisin kaiken aikani golfradalla. Olisin 30-vuotiaana masentunut ja alkoholisoitunut”, Girdler sanoi vuonna 1977 Louisville Times -lehden haastattelussa.

– Lauri Lehtinen 2.11.2023