Idyllisessä pikkukaupungissa ravintolaa pitävä onnellinen perheenisä Tom vastaa kahden rikollisen väkivaltaisiin uhkauksiin niin taitavasti, että hänestä tulee paikallinen sankari. Sanan kiriessä kaupunkiin saapuu gangsteri väittäen, että Tomilla on toinen nimi, tausta ja entinen elämä rikollisena. Cronenbergin lähestyttävin elokuva kanavoi klassisia film noir- ja lännenelokuvia kuvatessaan hyvän ja pahan kaksintaistelua.

***

Indianalaisen kahvilanomistaja Tom Stallin päivä kokee kolauksen kahden ryöstöaikeissa olevan miehen rynnätessä tämän kuppilaan. Kassansa tyhjentämisen sijaan Stallin onnistuu tappaa rikolliset. Mies pääsee sankariteostaan uutisiin. Rauhallista elämää viettävän perheenisän kylmän ammattimaisesti suorittama veriteko alkaa kuitenkin julkisuuden myötä vaivata muitakin, kuin tämän vaimoa. Pian toinen pikkukaupunkiin saapuva hämäräkaksikko syyttää Stallin olevan näiden etsimä, kaksoiselämää viettävä philadelphialainen palkkatappaja. Stall yrittää epätoivoisesti vakuutella miehille kyseessä olevan väärinkäsitys, perheensä yllä leijuvan väkivallan uhan kiristyessä uhkaavasti.

David Cronenbergin tehokkaan ohjauksen lomassa vajoaa nopeasti pohtimaan, jahtaavatko gangsterit todella väärää miestä, vai ovatko Stallin unohtamat menneisyyden aaveet viimein saavuttaneet hänet? Arvoituksen kutkuttavuutta edesauttaa Taru sormusten herrasta -kassamagneeteista parhaiten muistettavan Viggo Mortensenin suoritus Stallina. Aidosti hämmentyneen näköisen Mortensenin ohella muidenkin näyttelijöiden eläytyminen on onnistunutta. Hahmojen väkivalta purkautuu kerta toisensa jälkeen uskottavan aggressiivisena ja Maria Bello luo panoksellaan eräästä seksikohtauksesta hämmentävän realistisen. Roolituksen onnistuneisuudesta todistaa myös nerokas päivällispöytäkohtaus, joka kertoo katsojalle pienimmätkin yksityiskohtansa vailla repliikin repliikkiä.

Mm. Judge Dreddin luoneen John Wagnerin sarjakuvasta kimmokkeensa saaneen A History of Violencen pääteema käsittelee – nimensä mukaisesti – halki uransa Cronenbergia kiinnostanutta aihetta, väkivaltaa. Elokuva pohtii paitsi itsepuolustuksen rajaa, myös oman käden oikeuden lopullista tulosta. Synnyttääkö silmä silmästä -ajattelumalli ikuisen kierteen, vai onko sen myötä luotu pelko sittenkin ainut keino saavuttaa henkilökohtainen harmonia? Samalla katse kääntyy myös väkivaltaa käyttävän ihmisen lähimmäiseen. Mihin asti on mahdollista hyväksyä rakastamansa henkilön tekoja ja kuinka paljon lopulta antaa tälle anteeksi?

Teknisesti onnistunut, tiivistunnelmainen jännityselokuva ei jätä helppolukuista tarinaansa auki. Cronenbergin merkkielokuvista poiketen suurempaa päättelykykyä tai kestävämpää vatsaa ei A History of Violencen katsomiseen vaadita. Tämä ei onneksi – parista uskottavuutta latistavan nopeatempoisesta ammuskelukohtauksesta huolimatta – kuitenkaan kieli ohjaajan luisumisesta helpon, halpahintaisen Hollywood-trillerin pariin. Väkivaltaiseen yhteiskuntaan pureudutaan pintaa syvemmälle ja vaikkei body horroria filmistä löydy, on siinä esitetty väkivalta juuri todentuntuisuutensa vuoksi varsin ikävää katseltavaa.

A History of Violencen hahmoista yksikään ei ole toimintaelokuvista tuttu kasvoton, ainoastaan väkivallan kohteeksi kirjoitettu ”rivimies”, jonka kohtalo on yhtä tyhjän kanssa. Elokuvassa teoilla on seurauksensa, niin hyvässä kuin pahassa. Onnistuneimmillaan filmi saattaakin jättää katsojan pohtimaan omaa sisintään, mikäli tämä huomaa hyväksyvänsä henkilöiden toiminnan tilanteissa, joissa toisen posken kääntäminen ei tunnu enää vaihtoehdolta.

– Joonatan Nikkinen 25.7.2013