Jättiläisvihanneskilpailuun valmistautuminen vaarantuu, kun Wallacen kehittämän härvelin luoma valtava ihmiskani uhkaa tehdä selvää puutarhasta toisensa jälkeen. Ikoninen parivaljakko Wallace & Gromit pääsivät vihdoin valkokankaalle omalla pitkällä elokuvallaan. Slapstick-komediasta ja Hammer kauhusta ammentava kohellus palkittiin parhaan animaation Oscarilla.

***

Aardman Animations -yhtiön Nick Park on voittanut kolme Oscar-palkintoa Wallace ja Gromit -elokuvillaan. Näistä vain yksi on pitkä, Kanin kirous (Wallace & Gromit in The Curse of the Were-Rabbit (2005). Parhaina lyhytelokuvina Oscar-kisassa on palkittu Läheltä piti (A Close Shave, 1995), Väärät housut (The Wrong Trousers,1993) ja Eläimellistä menoa (Creature Comforts, 1989).

Kanin kirous on Aardmanin toinen pitkä animaatio ja se oli todella odotettu, sillä siinä lyhytelokuvien rakastettu koominen parivaljakko Wallace ja Gromit seikkailivat ensimmäistä kertaa pitkässä elokuvassa. Poikamiehenä elelevä Wallace on ikuinen keksijä, jonka koti tulvii vallatonta automaatiota. Tosin nerokkaat härvelit saavat tämän useammin pulaan kuin helpottavat arkea. Wallacen ääninäyttelijä konkari Peter Sallis, joka on antanut hahmolle persoonallisen ja miellyttävän äänen.

Kovin inhimillisiä piirteitä omaava piski, Gromit, pelastaa isäntänsä pälkähästä tämän tästä. Grouchon kulmakarvat omaavan Gromitin sympaattisessa hahmossa komiikka luottaa mykkäelokuvan kerrontakeinoihin – ilmeikäs koira ei puhu sanaakaan, mutta sanattomia viestejä tulvii sekä isännälle että katsojille. Siinä missä Wallace pääsee esiintymään tarinan romanttisena sankarina, mykkä Gromit-sankarimme varastaa kaikki toimintakohtaukset.

Kanin kirous lainaa suvereenisti elokuvahistorian kauhuklassikoista King Kongista Curse of the Werewolf  ja Frankenstein -elokuviin. Wallacen muodonmuutos on yhtä aikaa ironinen viittaus lajityyppiin myös nerokas lastenelokuvan kannalta. Muodonmuutos on tuttu teema niin kirjallisuudesta kuin elokuvasta. Yleensä muodonmuutoksessa ihmisen pimeä puoli, sisällä piileskelevä hirviö pääsee valloilleen. Joskus tällä kuvataan symbolisesti ihmisen konkreettistakin muutosta – kuten teini-ikäisen muuttumista karvaiseksi ihmissudeksi. Se, että Wallace muuttuu jättimäiseksi kaniksi, on äärettömän hauska oivallus tekijöiltä.

Kanin kirous ja Kananlento -vaha-animaatiot on toteutettu stop-motion -tekniikalla, jossa liike muodostetaan still-kuvien avulla (24 kuvaa sekunnissa). Animaattorin tehtävänä on tuoda huumoria ja humaaniutta jokaiseen otokseen – joskus tähän riittää pelkästään se, miten Gromit liikuttaa päätään. Tuotanto on hidasta ja yhden minuutin tekeminen saattaa viedä viikkoja. 85-minuuttisessa Kanin kirouksessa on 122 400 kuvaa, mikä selittää miksi elokuvanteko kesti viisi vuotta. Parkin ohjaajapari Steve Box onkin sanonut, että ”85-minuuttisen stop-motion -elokuvan tekeminen on kuin Kiinanmuurin rakentamista tulitikuista”. Elokuvanteossa on käytetty jonkun verran tietokoneanimointia, mutta 95 % elokuvasta on käsintehtyä.

Kanin kirouksen tuotannon taustalta löytyy myös DreamWorks, joka ei ole liikaa sekaantunut itse tekemiseen. Valkokankaalla seikkailevat Nick Parkille tunnusomaiset ilmeikkäät ja eksentriset vahahahmot. Tunnelmaltaan nostalgisesti vanhanaikainen elokuva myös kuvaa hilpeästi englantilaista maaseutua ja tuo mieliin klassiset Ealing-komediat.

Koostaen eri lähteistä (mm. Time, Independent)