Jane Austenin romaaneista tunnetuin ja rakastetuin (1813) kertoo maalaisaatelistoon kuuluvan, köyhtyvän perheen viiden tyttären avioliittopyrkimyksistä. Eläväinen ja älykäs Elizabeth viehättää ylpeää ja rikasta herra Darcya, mutta kummankin on ylitettävä ennakkoluulonsa antaakseen rakkaudelle mahdollisuuden. Keira Knightleyn ja Matthew Macfadyenien tähdittämä filmatisointi hurmasi 20 vuotta sitten niin katsojat kuin kriitikotkin.

***

Jane Austen (1775–1817) on edelleen yksi maailman suosituimpia kirjailijoita. Hänen nokkelat tarinansa näkyvät yhä laajemminkin kulttuurissa, sillä esimerkiksi monien ihmissuhdedraamojen ja romanttisten komedioiden juonikuviot tuntuvat ammentavan Austenin romaanien asetelmista. Kenties Austenin tunnetuin romaani on hänen toisena julkaistu teoksensa Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride and Prejudice, 1813), joka on käännetty suomeksi peräti kolme kertaa (O. A. Joutsen 1922, Sirkka-Liisa Norko-Turja 1947, Kersti Juva 2013). Se kertoo köyhemmän perheen nuoren naisen ja varakkaamman perheen nuorukaisen rakkaustarinan, jossa naisen on ylitettävä ennakkoluulonsa ja miehen ylpeytensä antaakseen rakkaudelle mahdollisuuden. Tarina sovitettiin valkokankaalla ensimmäisen kerran Robert Z. Leonardin ohjaamassa elokuvassa Mies Elizabethille (Pride and Prejudice, 1940), mutta huomattavasti tunnetummat versiot ovat yhtäältä BBC:n tuottama minisarja vuodelta 1995 sekä Joe Wrightin angloamerikkalainen elokuva Ylpeys & ennakkoluulo (Pride & Prejudice, 2005), jonka ensi-illasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Elokuva menestyi lippuluukuilla, sai neljä Oscar-ehdokkuutta (paras naispääosa, paras musiikki, paras lavastus, paras puvustus) ja vielä yllättävän lämpimän kriittisen vastaanoton.

1700-luvun lopun Englannissa Bennettien perheen äidin hartaana toiveena on saattaa edes yksi hänen viidestä tyttärestään avioliittoon varmistaakseen heidän muuten epävarmalta vaikuttavan taloudellisen tulevaisuutensa. Rikkaan poikamiehen, herra Bingleyn, saapuminen herättää toivon kipinän. Juhlissa Bennettien perhe esitellään Bingleylle sekä tämän ystäväpiirille, johon kuuluu tätäkin varakkaampi herra Darcy. Siinä missä Bingley kiinnostuu Bennettien esikoistyttärestä, Darcy suhtautuu ensi alkuun ylimielisesti perheen toiseksi vanhimpaan tyttäreen Elizabethiin. Heidän välilleen alkaa kuitenkin pikkuhiljaa kehittyä tunteita, joiden kukkaan puhkeaminen edellyttää molemmilta näkökulman muutosta.

Elokuva on pääasiallisesti uskollinen sovitus Austenin romaanista. Studion pestaaman käsikirjoittaja Deborah Moggachin tavoitteena oli pysytellä lähellä ”täydellistä” romaania, joskin joitakin tarinalinjoja ja hahmoja on poistettu. Myös kerronnan fokalisoituminen yksinomaan Elizabethin näkökulmaan avartuu elokuvassa myös muihin henkilöihin. Silmiinpistävämpänä muutoksena on romaanin 1800-luvun alun tapahtuma-ajan siirtäminen 1700-luvun loppuun, mikä on ollut omiaan erottamaan elokuvaversion visuaalisesti muista Austenin televisio- ja elokuvasovituksista, etenkin puvustuksen suhteen. Ohjaajaksi elokuvaan pestattiin aiemmin vain televisio-ohjauksia tehnyt Joe Wright, joka tunnettiin yhteiskunnallisesta realismistaan. Moggachin käsikirjoitus kosketti alkuun projektiin empien suhtautuvaa Wrightiä ja sai tämän lukemaan romaaninkin, jossa Wright päätyi näkemään ”brittirealismin” ensiteoksen. Wright oli ehkä Moggachia avoimempi myös muuntamaan Austenin alkuperäistä vuoropuhelua tuomalla siihen modernimpaa otetta. Wright oli aiemmin nähnyt romaanista vain vuonna 1940 tehdyn elokuvan, jonka päänäyttelijät (Laurence Olivier ja Greer Garson) olivat molemmat yli kolmekymppisiä. Wright piti tärkeänä roolittaa nuoret näyttelijät, jotta alkuperäistarinan teema nuorten itselleen yhä tuntemattomista tunnemaailmoista välittyisi tehokkaammin. Darcyksi roolitettiin suhteellisen tuntematon Matthew Macfadyen, mikä oli osaltaan mahdollista, koska Elizabethiksi valikoitui jo tunnetumpi – mutta tuolloin yhä vasta 20-vuotias – Keira Knightley. Vaikka Jennifer Ehlen roolisuoritus Elizabethina vuoden 1995 BBC-sarjassa oli jo tuolloin ihailtu, Knightleyn suoritus teki suuren vaikutuksen myös moniin kriitikoihin.

– Ilpo Hirvonen 4.12.2025