Visuaalisesti yltäkylläinen, metafyysinen matka, joka käsittelee hengellistä valaistumista. Jodorowsky esittää alkemistia, joka johtaa seitsemän materialistista hahmoa kohti pyhää vuorta, jossa he pyrkivät saavuttamaan valaistumisen. Edeltäjiään kunnianhimoisempi lavastus ja visuaalinen tyyli luovat värikkään barokkisen tehosekoittimen, jonka Jodorowsky lataa täyteen satiirilla, allegorioilla ja filosofialla.

***

The Holy Mountain alkaa kuvalla Kristusta muistuttavasta varkaasta, joka on erämaassa ristiinnaulittuna. Alastomat lapset kivittävät häntä, mutta varas kiipeää alas ristiltään ja pelottaa heidät karkuun. Sitten hän polttaa sätkää kädettömän kääpiön kanssa ja lähtee Mexico Cityyn. Avara tori on täynnä nyljettyjä, ristiinnaulittuja lampaita. Sotilaat teloittavat ihmisiä kadulla – heidän verensä on sinistä, ja joissain tapauksissa haavoista lentää lintuja. Amerikkalainen turisti kuvaa kaikkea Super 8 -kameralla eikä lopeta silloinkaan, kun yksi sotilaista laittaa hänen vaimonsa seinää vasten ja raiskaa tämän.

”Suuri sammakko- ja kameleonttisirkus” esiintyy aukiolla. Varas joutuu vangiksi peilisaliin, jossa häntä käytetään kipsijeesusten muotin mallina. Hän kiipeää savupiipun kautta avaraan valkoiseen tilaan, jossa hän kohtaa valkopukuisen alkemistin (Alejandro Jodorowsky). Jodorowsky selittää, kuinka hänen palatsinsa lattiassa olevat Tarot-kortit merkitsevät kuutta planeetan vaikutusvaltaisinta ihmistä. Jodorowsky aikoo johdattaa nämä kuusi pyhälle vuorelle tapaamaan ikivanhoja kuolemattomia. Joukko polttaa rahansa ja lähtee laivalla kohti Lotus-saarta…

Yhdysvaltalaisella rahalla, 750 000 dollarin budjetilla tehty The Holy Mountain jatkaa Jodorowskyn El Topossa (1970) alkanutta rakkautta alkemistiseen symboliikkaan, zeniläisyyteen ja raamatulliseen kuvastoon. Elokuva heijastelee myös Jodorowskyn parhaimmillaan lähes messiaanista statusta amerikkalaisissa 1970-luvun alun taide- ja popkulttuuripiireissä. Samalla se on hengeltään meksikolaisempi kuin Jodorowskyn aiemmat työt. Ohjaajasta löytyy sisäinen kansallisromantikko, joka tulee myöhemmin esille Santa Sangressa (1990).

Vaikka Jodorowsky ei saanut kaikkea haluamaansa (kuten oikeaa ruumista, joka olisi hakattu kappaleiksi alkutekstien aikana), The Holy Mountain sisältää hänen uransa parasta elokuvataidetta. Jodorowskyn uralla elokuva oli sekä voitto että tappio. Ohjaajansa näyttävin, idearikkain ja satiiriltaan terävin saavutus oli runollisuudessaan liian epäkaupalliseksi tuomittu väliinputoaja, jota on vuosien varrella enemmän pantattu kuin levitetty.

Ennen kuvausten alkua Jodorowsky ja hänen vaimonsa Valerie elivät viikon ilman unta japanilaisen zen-mestarin ohjauksessa. Pääosanesittäjät joutuivat kolmen kuukauden ajan harjoittelemaan eri salatieteitä yhdistävää arica-tekniikkaa, minkä jälkeen kaikki elivät Jodorowskyn kotiin perustetussa kommuunissa kuukauden ajan. (Joukkoon kuuluneesta Richard Rutowskista tuli myöhemmin Oliver Stonen elokuvien vakituinen sivuosanesittäjä ja Stonen ”psykedeelinen sielunveli”.)

Projektia hallinneesta mystisen valaistuksen etsinnästä huolimatta Jodorowsky nostaa lopuksi oikean todellisuuden arvoonsa, sekä elokuvallisella että inhimillisellä tasolla. Jodorowskyn taustat huomioiden ratkaisu on aidosti yllättävä, jopa radikaali.

– Lauri Lehtinen 15.2.2006 lähteenään J. Hoberman & Jonathan Rosenbaum: Midnight Movies (Harper & Row, New York 1983)