LED ZEPPELIN – LAULU JÄÄ PYSTYYN (1976)

The Song Remains the Same/Led Zeppelin - The Song Remains the Same
Ohjaaja
Peter Clifton, Joe Massot
Henkilöt
Jimmy Page, Robert Plant, John Bonham, John Paul Jones
Maa
Iso-Britannia
Tekstitys
suom. tekstit/svenska texter
Kesto
147 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Härmäläinen käännösnimi on ehkä legendaarisen dorka, mutta muuten tämä outoja unijaksoja Led Zeppelinin heinäkuun 1973 Madison Square Garden -esiintymisiin miksaava kokonaisuus hohkaa omaa, mastodonttimaista tenhoaan. KAVIn arkistokopio lisää soppaan omat pippurinsa komeiden magneettistereosoundien ja tussattujen filminaarmujen muodossa. 88 ääntä (5. sija).

***

Kolme vuotta valmisteilla ollut The Song Remains the Same perustuu pääasiassa Led Zeppelinin konserttiin New Yorkin Madison Square Gardenissa vuonna 1973. Siinä käytetään loisteliaasti hyväksi jaettua valkokangasta ja värisäätöjä. Pääteemana on Led Zeppelin -ilmiön hahmottaminen. Kaksi kolmannesta elokuvasta on live-aineistoa; lomaan on sijoitettu fantasiajaksoja. Elokuva kuuluu esittää erittäin kovalla volyymilla, ja kun yleisö reagoi hurraamalla, tunne osallistumisesta suurelle areenalle on voimakas.

Mukana on jakso, joka kertoo viidessä minuutissa enemmän rockbisneksestä kuin mikään ennen nähty. Järkälemäinen manageri Peter Grant saa raivokohtauksen saatuaan selville, että konserttipaikalla myydään luvattomia Zeppelin-valokuvia. Tätä ei fanien kuuluisi nähdä, ja tässä se kuitenkin on. Rock-maailman karua todellisuutta ei ole koskaan paljastettu näin räikeästi. Elokuva alkaa Grantin fantasiajaksolla, väkivaltaisella kymmenenminuuttisella, jossa pelottava manageri esiintyy mafiamaisena kummisetänä, joka tuhoaa kilpailevan rikollisjengin. Kylmäverinen verilöyly on niin järkyttävä, että elokuva ansaitsisi “X”-ikärajan.

Alkutekstien jälkeen yhtyeen jäsenet nähdään kotioloissaan. Robert Plant ja hänen vaimonsa Maureen leikkivät lastensa kanssa joella. John Paul Jones lukee iltasatua lapsilleen. John Bonham ajaa traktoria maatilallaan. Jimmy Page kalastaa Skotlannissa. Kukin heistä saa keikkatiedot sähkeitse, ja kohta heidät nähdään täpötäyden, hurraavan Garden-yleisön edessä. Tempo kiihtyy Gardenia lähestyttäessä, ja kasvava jännite purkautuu yhtyeen käynnistäessä ”Rock and Rollin” hirvittävällä voimalla. Täydellinen Led Zeppelin -setti kattaa heidän tuotantonsa Houses Of The Holy -albumin saakka. Fantasiajaksot kytkeytyvät kunkin muusikon pääesiintymiseen.

Robert Plant (”The Song Remains The Same” ja ”Rain Song”) nähdään viikinkinä, joka vastaanottaa jättiläiskokoisen miekan ratsastavalta naiselta ja pelastaa vaalean kaunottaren. Sota-asu pukee häntä, joskin jaksoa uhkaa muuttuminen suunnattomaksi egotripiksi. John Paul Jones (”No Quarter”) on sekä irvokkaaseen naamioon sonnustautunut öinen ratsastaja että kirkon urkuri, jonka asu tuo mieleen Bachin tai Beethovenin. Jimmy Pagen jakso (”Dazed and Confused”) on kaikkein omituisin. Kitaristin nähdään kiipeävän metsän halki ja ylös jyrkkää rinnettä, jossa vanha erakko odottaa häntä. Erakko paljastuu ikivanhaksi Pageksi, joka tekee häikäiseviä temppuja monivärisillä miekoilla. John Bonham, muusikoista maanläheisin, nähdään esittelemässä palkintolehmää sekä ralliautonsa ratissa. Rumpusoolonsa pauhatessa rotevan Bonhamin nähdään kiihdyttävän autoaan, johon on asennettu kamera. Kuvaustyö on loistavaa auton saavuttaessa pelottavan vauhdin samalla kun rumpusoolo kohoaa kliimaksiinsa. Tämä jakso on fantasioista vaikuttavin.

Suuritöinen elokuva on ehdottomasti ollut kaiken vaivannäön arvoinen.

– Chris Charlesworthin mukaan (arvio elokuvan ennakkonäytöksestä New Yorkissa, Melody Maker 30.10.1976) AA 1993