IBERIA (2005)

Säveltäjä Isaac Albénizin Iberia-sarjasta inspiroituneessa elokuvassa yhdistyvät baletti, nykytanssi, perinteinen espanjalainen tanssi sekä flamenco. Muun muassa Sara Barasin, Manolo Sanlúcarin ja Antonio Canalesin tähdittämät musiikkinumerot johdattavat huumorista paatokseen, viettelystä epätoivoon, ja manaavat esiin espanjalaisuuden hengen.

***

Espanjalaisen Carlos Sauran (s. 1932) suurin rakkaus on flamenco. Flamenco-musiikin pyhässä virrassa kastetulle Sauralle musiikin tallentaminen on verissä. Parikymppisenä nuorena miehenä Saura toimi flamenco-festivaalin valokuvaajana ja on itse sanonut voivansa puhua flamencosta päiväkausia. Ei ihme, jos on viettänyt taiteenmuodon säteilykehän sisällä 60 vuotta ja aloittanut matkansa tallentaen sitä kameralla lähietäisyydeltä.

Yli viisikymmentä vuotta kestänyttä elokuvauraa reunustavat flamencosta tehty lyhytdokumentti Flamenco (1955) ja oman kotiseutunsa Aragonin omalaatuista tanssi- ja musiikkityyliä, Flamencon alalajia La Jotaa käsittelevä Jota de Saura (2016).

Korppi sylissä… (Cría Cuervos…, 1975) -elokuvan ohella Sauran suosituimmat elokuvat ovat hänen Flamenco-trilogiansa. Monista erilähteistä ammennettu trilogia koostuu Federico García Lorcan tekstistä sovitetusta Veren häistä (Bodas de sangre, 1981), Prosper Mériméen kirjoittamasta ja Georges Bizet säveltämästä Carmenista (1983), johon Saura kuitenkin tilasi täysin uuden musiikin kitaristivirtuoosi Paco de Lucíalta ja Noiduttu rakkaus (El amor brujo, 1986) -uusfilmatisoinnista.

Tanssielokuva on yksi vaikeimmista elokuvanlajeista. Musiikkia hyödyntävien elokuvien saralla se on yhtä kinkkinen kuin monitasoisen konserttielokuvan rakentaminen. Molemmissa on suuri vaara että katsoja jää ulkopuoliseksi tarkkailijaksi eikä sisäänrakennettu dramaturgia välity kunnolla. Se että Sauran suurimmat kansainväliset yleisömenestykset ovat olleet tanssielokuvien parissa, on todistus todellisesta mestarista.

Erilaisten tanssityylien kirjon ja kiihkon tallentaminen sujuu Sauralta vaivatta. Näin on nähty elokuvissa Flamenco (1995), Tango (1998) ja Fados (2007), joissa Saura onnistuu imemään katsojan sisälle tanssijoiden tunnetiloihin ja häivyttämään tarkkailijan ja tanssijan välisen etäisyyden.

Espanjalaisen säveltäjän ja pianistin Isaac Albénizin (1860-1909) Iberia-teokseen pohjautuva elokuva ei ole poikkeus.

Lauri Timosen sanoin, erilaisia musiikkityylejä yhdistelevässä elokuvassa ”tanssiesityksiä leimaavat intensiteetti ja tunteen palo, polttavat katseet ja käsien haastavat eleet, tilaan lisää visuaalisista kompleksisuutta antavat peilit ja vaatteiden kahina.”

Outi Heiskasen mukaan Iberia on ”viriili musiikin, liikkeen, kuvan ja tunteen synteesi, joka jättää tilaa kaikenikäisille ja -kokoisille artisteille”.

– Eri lähteiden mukaan Otto Kylmälä 2019