Warren Beattyn toinen ohjaus oli näyttelijän intohimoprojekti, joka toi valkokankaalle tositarinan lokakuun vallankumousta todistamassa olleista amerikkalaisjournalisteista John Reedistä (Beatty) ja Louise Bryantista (Keaton) sekä näiden välisestä rakkaussuhteesta. Tuttuun Hollywood-tapaan Neuvostoliittoon sijoittuvia kohtauksia kuvattiin Helsingissä, ja pikkurooleissa nähdään myös suomalaisnäyttelijöitä kuten Åke Lindman ja Pertti Weckström.

***

Syksyllä 1979 Warren Beatty saapui suuren monikansallisen kuvausryhmänsä kanssa tallettamaan Venäjän vallankumousta Helsingin kaduille, Senaatintorille, Kappeliin, Espalle, Katajanokalle, jne. Lumipyry ajoi heidät parissa viikossa pois, mutta ryhmä palasi seuraavana keväänä Pohjois-Suomeen ja Suomenlinnaan kuvaamaan hiihtoretkiä, lumisia hankia, porolaumoja ja juna- ja resiinamatkoja. Suomessa kuvatut vallankumouksen hetket ovat näyttävä osa hänen eepostaan, mutta silti Punaiset ei ole Venäjän vallankumouksen tarina. John Reedin teos Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa, on jo kerran muokattu elokuvaksi. Se oli Eisensteinin Lokakuun pohjana.

Punaiset on John Reedin ja Louise Bryantin myrskyisä rakkaustarina. Lisäksi se on ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen amerikkalaisen sosialismin, sodanvastaisen liikkeen ja hengenviljelyn avantgarden jännittävä ja rikas kuva. Se on senkaltainen lavea ja intensiivinen kappale amerikkalaista historiankirjoitusta, ettei maan elokuva juuri vastaavalla ole voinut tätä ennen ylpeillä.

Se on eeppinen rakkaustarina, kuvaus kahdesta romanttisesta vallankumouksellisesta, jotka elävät muuttuvien aikojen harjalla. Tarina alkaa Portlandista, Oregonista vuonna 1915, missä jo silloin tunnettu lehtimies kuohuttaa tunteita tokaisemalla, että sota Euroopassa johtuu yksinomaan raharuhtinaiden ja osallistujamaiden taloudellisesta eduntavoittelusta. Tokaisun kuulee hammaslääkärin vaimo Louis Bryant Trullinger. Alkaa näiden kahden älylliselle ja lihalliselle tykövedolle perustuva liitto, joka johtaa ensin yhdessä asumiseen, tasa-arvoiseen ja vapaaseen rakkauteen, sitten tuskien tietä avioliittoon, eroon, ja edes takaisin.

Heidän yhteisiin viiteen vuoteensa mahtuu jännittäviä aikoja ja virtauksia. Yhteiselämä New Yorkin Greenwich Villagen boheemipiireissä ja Provincetownin kesärannoilla merkitsi osallistumista ajan poliittiseen ja taiteelliseen radikalismiin. Villagessa syöksytään alkavan ammattiyhdistysliikkeen ja agitaatiotoimen piiriin. Reed ja Bryant kohtaavat Emma Goldmanin ja Max Eastmanin kaltaisia vaikuttajia. Provincetownissa he osallistuvat amerikkalaisen teatterin syntyvaiheisiin. He kirjoittavat näytelmiä ja esiintyvät niissä, siinä pienessä amatööriseurueessa, joka antaa Eugene O’Neillille ensimmäisen tilaisuuden.

Historian imu vei Reedin ja Bryantin Eurooppaan, lopulta Suomen kautta Venäjälle. Heidän yhteinen tarinansa päättyi Reedin kuollessa Moskovassa lokakuussa 1920. Sitä ennen hän oli virunut mm. suomalaisessa vankilassa yrittäessään päästä Venäjältä vielä kerran takaisin kotimaahansa. Louise Bryant ei sen sijaan hiihdellyt Suomen poikki rakastaan etsimään toisin kuin elokuva kertoo, vaan matkusti paljon vähemmin ponnistuksin Moskovaan muutama viikko ennen aviomiehensä kuolemaa. Hän itse kuoli Pariisissa vuonna 1937.

Punaiset kestää yli kolme tuntia ja säilyy läpi matkan kiinnostavana. Beatty ei ole suuri elokuvanero tai filosofi. Mutta hän on taitava, sitkeä ja älykäs elokuvantekijä. Hän kykenee hallitsemaan mahtavan kirjon ihmisiä, tapahtumia ja intohimoja. Punaiset ei ole mikään Tohtori Zhivago, vaan älyllisesti ja emotionaalisesti täysipainoinen, sykähdyttävä historiallinen draama. Beatty on kuvannut mukaan Reedin ja Bryantin aikalaisia kertomassa heistä ja silloisista ajoista. Näiden vanhojen ihmisten puheissa kulkevat eräät elokuvan jännittävimmät virtaukset. He ovat elävä todistus siitä, että elokuvan päähenkilöt saattaisivat vielä olla keskuudessamme. Heidän muistoistaan henkii menetettyjen mahdollisuuksien kipeys.

– Helena Yläsen mukaan (Helsingin Sanomat 8.4.1982) AA 6.5.2006