ETSIJÄT (1956)

The Searchers/Förföljaren
Ohjaaja
John Ford
Henkilöt
John Wayne, Jeffrey Hunter, Natalie Wood, Vera Miles, Ward Bond
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
119 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
pohjautuu Alan LeMayn romaaniin
Ikäraja

Visuaalisesti yksi lajityyppinsä ikonisimmista teoksista kertoo John Waynen esittämästä sisällissodan veteraanista, joka lähtee pelastamaan komanssien kaappaamaa sukulaistyttöään. Tällä vuosituhannella niin Sight & Sound kuin Cahiers du Cinéma ovat äänestyksissään todenneet elokuvan kuuluvan kaikkien aikojen kymmenen parhaan joukkoon.

***

Pääantonymia Fordin elokuvissa on autiomaan ja puutarhan välinen. Kuten Henry Nash Smith on osoittanut suuntaa-antavassa kirjassaan ”Virgin Land”, kuva Amerikasta erämaan ja puutarhan välisenä vastakohtana on hallinnut amerikkalaista ajattelua ja kirjallisuutta toistuen lukemattomissa romaaneissa, kirjasissa, poliittisissa puheissa ja aikakauslehtien kertomuksissa.

Kuitenkaan Etsijöiden Ethan Edwardsia ei voi määritellä termein menneisyys vastaan tulevaisuus tai erämaa vastaan puutarha, jotka yhdistyisivät hänessä, vaan suhteessa kahteen muuhun päähenkilöön: intiaanipäällikkö Scariin ja viljelijöiden perheeseen.

Päinvastoin kuin Aavikon lain Wyatt Earp. Ethan Edwards jää paimentolaiseksi läpi elokuvan. Alussa hän ratsastaa autiomaasta astuakseen sisään hirsimökkiin, lopussa hän täydellisen symmetrisesti lähtee talosta palatakseen autiomaahan, kiertolaisen elämään. Monessa suhteessa hän muistuttaa Scaria. Hän on kulkuri, villi, lain ulkopuolella: hän ottaa vihollisensa päänahan. Mutta viljelijöiden tavoin hän on tietysti eurooppalainen, intiaanin verivihollinen. Näin Edwards on ambivalentti: vastakohtaisuudet valtaavat itse päähenkilön henkilöllisyyden. Vastakohdat repivät Edwardsin kahtia, hän on traaginen sankari. Hänen kumppaninsa Martin Pawley pystyy kuitenkin selvittämään dualismin. Hänelle paimentolaiselämän vaihe on ainoastaan episodi, jolla on merkitystä perheen palauttamisessa ennalleen, välttämätön yhdysside hänen vanhan ja uuden kotinsa välillä.

Ethan Edwardsin vaellus on, kuten monien muiden Fordin päähenkilöiden, etsintää, hakemista. Joukko Fordin elokuvia rakentuu luvatun maan etsimisen teeman ympärille, raamatullisen exoduksen amerikkalaisena henkiinherätyksenä, matkana autiomaan läpi maidon ja hunajan maahan, Uuteen Jerusalemiin.

Tämä teema rakentuu kahden parin yhdistämiselle: erämaa vastaan puutarha ja paimentolainen vastaan siirtolainen. (Ensimmäinen pari edeltää ajallisesti toista). Näin Wagonmasterin mormonit ylittävät autiomaan etsien tulevaa kotiaan, elokuvissa Vihreä oli laaksoni ja Ilmiantaja päähenkilöt haluavat ylittää Atlantin päästäkseen Yhdysvaltoihin.

Mutta Fordin uran aikana kodin sijainti on vaihtanut paikkaa ajassa. Cheyennessä intiaanit matkaavat etsien kotia, joka heillä kerran on ollut menneisyydessä; Vaiteliaassa miehessä amerikkalainen Sean Thornton palaa esi-isiensä kotiin Irlantiin. Ethan Edwardsin matka on eräänlainen parodia tästä teemasta: hänen päämääränsä ei ole rakentava, kodin perustaminen, vaan tuhoava, Scarin löytäminen ja hänen päänahkansa ottaminen. Joka tapauksessa elokuvan paino jää tulevaisuuteen suuntautuneeksi: Scar on polttanut poroksi siirtolaisten kodin, mutta se korvataan ja luotamme siihen, että viljelijävaimo Jorgensen on oikeassa sanoessaan: ”Jonain päivänä tämä maa tulee olemaan hieno asuinpaikka.” Erämaa muutetaan loppujen lopuksi puutarhaksi.

– Peter Wollen (teoksesta Merkityksen ongelma elokuvassa, 1969, suomennos Tarmo Malmberg, 1977) / tekijätietoa päivitti AA 17.5.2007