THE MURDER OF MR. DEVIL (1970)

Vražda ing. Čerta/Killing the Devil
Ohjaaja
Ester Krumbachová
Henkilöt
Jiřina Bohdalová, Vladimír Menšík
Maa
Tšekkoslovakia
Tekstitys
English subtitles
Kesto
72 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Monen tšekkoslovakialaisen uuden aallon merkkiteoksen puvustajana, lavastajana ja käsikirjoittajana työskennelleen Krumbachován ainoa ohjaus on absurdistisen sadun ja satiirin risteytys feministisillä painotuksilla. Sukupuolten ja tahtojen taistelussa rakkautta halajavan nelikymppisen naisen elämään tupsahtava mies osoittautuu varsinaiseksi paholaiseksi.

***

Ester Krumbachová (1923–1996) oli tšekkoslovakialaisen uuden aallon elokuvan renessanssinainen, jonka keskeinen rooli useiden aikakauden merkkielokuvien taustalla on viime vuosina saanut uutta arvostusta. Hänen taiteestaan on koottu näyttelyitä ja kirjoja, ja tänä vuonna hän oli 100-vuotispäivänsä kunniaksi myös The Criterion Collectionin suoratoistopalveluunsa kuratoiman elokuvasarjan aiheena. Krumbachová työskenteli lavastus- ja puvustussuunnittelijana sekä käsikirjoittajana muun muassa Tuhatkaunokkien (1966, ohj. Věra Chytilová), Juhlavieraiden (1966, ohj. Jan Němec), Witchhammerin (1970, ohj. Otakar Vávra) ja Valerie and Her Week of Wondersin (1970, ohj. Jaromil Jireš) tuotannoissa.

Krumbachováa on kutsuttu tšekkielokuvan designkuningattareksi ja tšekkoslovakialaisen uuden aallon muusaksi, mutta ohjaajien merkitystä korostavassa auteuristisessa näkemyksessä hänen kaltaistensa elokuvataiteilijoiden saavutukset jäävät usein varjoon. Tuotteliaisuudestaan huolimatta Krumbachová nimittäin ohjasi urallaan ainoastaan yhden elokuvan, The Murder of Mr. Devilin (Vražda ing. Čerta, 1970). Jan Němec, jonka kanssa Krumbachová oli naimisissa vuosina 1963–68, on myöntänyt Krumbachován taiteellisen vaikutuksen olleen usein kreditoitua roolia suurempi myös muissa heidän yhdessä tekemissään elokuvissa.

Krumbachován elokuvailmaisutyyli niin kirjoittajana kuin suunnittelijanakin yhdisti lumouksen pettymykseen ja aistillisuuden vakavuuteen, mutta omimmillaan hän oli satujen, paraabelien ja moraalinäytelmien liioittelevassa ja leikkisässä rekisterissä. Taiteilijana Krumbachová oli maksimalisti, jolla oli taipumus ylenpalttiseen ja campiin. Hänen tyylinsä asettui selvään kontrastiin sen minimalistisen ankaruuden kanssa, mitä elämän tuon ajan sosialistisessa Euroopassa ajateltiin olevan. Henkilönä Krumbachová oli yhtä lailla kiehtova. Hän oli vapaa sielu ja esteetikko, joka puolusti kiivaasti taiteellista tinkimättömyyttä. Monien aikalaistaiteilijoiden tapaan hän joutui kokemaan työnsä rajoittamista ja sensuuria.

The Murder of Mr. Devil perustui Krumbachován omaan radionäytelmään ja novelliin. Elokuvakäsikirjoitus syntyi yhteistyössä ex-puoliso Jan Němecin kanssa, joka sittemmin julisti häpeävänsä elokuvaa ja pitävänsä sitä typeränä. Kokonaisuutena pääasiassa yhteen asuntoon sijoittuva The Murder of Mr. Devil oli hyvin pitkälti yhden naisen show. Ohjauksen, käsikirjoituksen sekä ylenpalttisen lavaste- ja pukusuunnittelun lisäksi Krumbachová myös valmisti itse näyttelijöiden puvut ja korut sekä jopa elokuvassa nähtävät ruoat, joilla onkin kokonaisuudessa hyvin keskeinen rooli. Sanonta ”tie miehen sydämeen käy vatsan kautta” saa Krumbachován käsittelyssä ikimuistoisen toteutuksen.

Elokuvan päähenkilö on nelikymppinen nainen, joka haaveilee pakkomielteisesti rakkaudesta. Hän yllättyy iloisesti nuoruuden heilan ilmestyessä oven taakse. Ikävä kyllä insinööri Bohouš Čert (= Paholainen) osoittautuu paitsi määräileväksi ja sovinistiseksi, myös kyltymättömäksi mässäilijäksi, joka ahmii suihinsa kaikki naisen huolella valmistamat ruokalajit. Nainen on kuitenkin päättänyt valloittaa miehen. Satiirinen ja vertauskuvallinen elokuva tarkastelee sukupuolirooleja tavalla, joka on kekseliäs, hauska, feministinen ja avantgardistinen. Aikalaisarvioissa The Murder of Mr. Deviliin suhtauduttiin negatiivisesti, jopa vihamielisesti. Elokuvaa pidettiin liian eskapistisena ja kepeänä, mutta ajan myötä sen arvo on ymmärretty ja se on noussut kulttistatukseen.

Ruoanlaittoa feminiinisen luovuuden ja voiman vertauskuvana käyttävän Krumbachován elokuva on samanaikaisesti sekä parodia että kannanotto naisen vallan rajoittumisesta keittiöön ja kodin suljettuun tilaan. Se näyttäytyy nykysilmään jopa eräänlaisena hyperaktiivisena slapstick-esi-versiona Chantal Akermanin Jeanne Dielmanille (1975). Pääosien Jiřina Bohdalován ja Vladimír Menšíkin esiintymisessä yhdistyvät farssimaisuus ja brechtiläisyys. Bohdalován ohjaaja Krumbachová stailasi omaksi kaksoisolennokseen vahvistaen elokuvan omakohtaisuutta: kuten päähenkilönsä, Krumbachová toteutti luovuuttaan pitkälti omasta kodistaan käsin, perinteisesti naiselliseksi mielletyn käsityön parissa.

– Jonathan Owenin (The Velvet and the Worms: Ester Krumbachová’s Unsung Legacy, The Criterion Collection’s Current, 10.3.2023) ja Rado Ištokin (Artforum, vol. 60, no. 8, huhtikuu 2022) mukaan Suvi Heino 13.10.2023