Uusi ihminen kertoo Klaus Härön aiempien elokuvien tapaan kipeästä tosielämän aiheesta: Ruotsissa steriloitiin 1900-luvun puolivälin vuosikymmeninä valtion toimesta kymmeniätuhansia naisia. Köyhä, orvoksi jäänyt 17-vuotias Gertrud nousee vastusta maan käytäntöä, jonka mukaan hänen täytyisi suostua sterilisaatioon vapautuakseen kunnan työkodista itsenäiseen elämään.

***

Jos 2000-luvun ohjaajatulokkaista etsitään herkkyyden kuvaajaa ja taitajaa, nousee ensimmäisenä mieleen Klaus Härö. Hänen aiemmat pitkät fiktioelokuvansa Näkymätön Elina (2002) ja Äideistä parhain (2005) ovat siitä erinomaisia todisteita. Herkkyys näkyy ennen muuta visuaalisessa kuvasuunnittelussa, jossa on poikkeuksellista tarkkuutta ja oivaltavuutta. Mutta herkkä ote kattaa myös Härön elokuvien tarinat. Ne ovat olleet inhimillisesti koskettavia ja samalla historiallisestikin kiintoisia. Näkymätön Elina toi esille suomenkielisten lasten aseman homogenisoivassa Ruotsissa, jossa viranomaiset ja työpaikkojen hallinnot suosivat ruotsia ja rajoittivat muiden kielten käyttöä. Äideistä parhain toi esille sotalapsen ongelmat.

Uuden ihmisen teema on eugeniikka, ihmislajin jalostus. Sen suurimpia epäkohtia olivat sterilointioperaatiot, joita Pohjolassakin harjoitettiin yhtä hyvin perinnölliseksi arveltujen sairauksien kuin myös sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Köyhien ja monilapsisten ongelmaperheiden tyttöjä sijoitettiin säästösyistä hoitolaitoksiin. Laitoksissa steriloinnit olivat yksi tapa olla välittämättä yksilön kiistämättömistä oikeuksista.

Jo Näkymättömässä Elinassa mukana olleella käsikirjoittaja Kjell Sundstedtilla on omakohtaista kokemusta Uudessa ihmisessä esillä olevaan historialliseen toimintatapaan. Hän on kirjoittanut tarinan oman äitinsä ja tämän sisarien kohtaloiden pohjalta.

Elokuvassa köyhyyden ja elämäntapojen vuoksi ongelmalliseksi nähty perhe hajotetaan kunnan viranomaisten päätöksellä. Perheen muut sisarukset otetaan huostaan ja toimitetaan kasvatiksi eri perheisiin, mutta yksi tytöistä, Gertrud, suljetaan työlaitokseen. Se tarkoittaa käytännössä palkatonta ruumiillista työtä laitoksen hyväksi. Laitokseen on suljettu muitakin nuoria naisia. Perusteluina käytettiin yleisesti sekä sosiaalisia että lääketieteellisiä syitä. Epilepsiaksi arvioitu sairaus voi olla sellainen, samoin viranomaisten ja suvun arvioima ”kevytmielisyys”. Laitoksesta pääsi pois vain hyväksymällä sterilisaatio. Kaikkien yllätykseksi Gertrud ryhtyy puolustamaan oikeuksiaan.

Outi Heiskanen on arvostelussaan tiivistänyt elokuvan ansiot: ”Uusi ihminen on dramaturgisesti tiivis ja erinomaisesti näytelty kokonaisuus. Ajankuva on rakennettu luontevasti, mikä helpottaa tarinaan samaistumista. Michael Galasson onnistunut musiikkimaailma tukee kerronnan vaihtuvia sävyjä hienovaraisesti. Rankimmillakaan hetkillä se ei sorru sopimattomaan sentimentaalisointiin.”

– Jari Sedergren 8.1.2008