MATT HELM – AGENTTIÄSSÄ (1966)

Dean Martinin neljän elokuvan mittainen ura pimuja ja paukkuja rakastavana sekä Sinatraa vihaavana agenttiveijari Matt Helminä alkoi Phil Karlsonin ohjauksessa vuonna 1966. Kieli poskella tehty camp-sarja oli Albert R. Broccolin entisen kumppanin, Bondista kieltäytyneen tuottaja Irving Allenin yritys ottaa vahinko takaisin.

***

Sen jälkeen kun John F. Kennedy oli tunnustautunut Ian Fleming -faniksi ja Sean Conneryn ruumiillistama 007 oli alkanut takoa taaloja lippuluukuilla, seurasi suoranainen bondmania, joka manifestoi itsensä kaikissa mahdollisissa muodoissa Len Deightonin ja John le Carrén romaanien tunnelmallisista filmatisoinneista kieli poskella operoineisiin, koomisiin agentteihin. Kenties menestyksekkäin jälkimmäisistä oli Matt Helm, laulava ja svengaava vakooja, jota tulkitsi Columbian neliosaisessa sarjassa Rat Pack

-jäsen Dean Martin – joka (toisin kuin Connery) sai oman siivun lipputuloista tuotantoyhtiönsä Meadway-Claude Productionsin kautta. Elokuvien takana oli Bond-tuottaja Albert R. Broccolin entinen yhtiökumppani Irving Allen, joka oli aikanaan tuominnut Flemingin kirjat mahdottomiksi filmattaviksi – kaksikon tiet olivat eronneet paljolti juuri tämän arvion takia.

Ironista kyllä, tämä olennainen agenttiparodiakvartetti perustuu melko karuihin Gold Medal -pokkareihin, kirjoittajana ruotsalaissyntyinen Donald Hamilton. Vuodesta 1960 lähtien Hamilton keskittyi pääasiassa Helm-sarjaan ja kirjoitti kaikkiaan 27 teosta, viimeisimpänä The Damagers (1993). 2000-luvun alussa kirjoitettua 28. osaa The Dominators ei ole koskaan julkaistu.

Tapaamme Matt Helmin ensimmäistä kertaa Hamiltonin teoksessa Death of a Citizen. Tämä on onnellisesti naimisissa oleva, lännenromaaneihin erikoistunut kirjoittaja-valokuvaaja, joka asuu Santa Fessä vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Helm on palvellut sota-aikana tiedustelupalvelun salamurhaajana. Eräänä päivänä hänen entinen heilansa ja työtoverinsa Tina saapuu kaupunkiin ja väittää, etteivät hommat ole vielä loppuneet. Ensimmäisen murhan jälkeen tämä paljastaa vaihtaneensa puolta ja kidnappaa perheen vauvaikäisen tyttären kiristääkseen Helmin uusiin veritekoihin. Helm kiduttaa Tinaa saadakseen selville lapsensa olinpaikan ja lavastaa naisen itsemurhan.

Tarina ei millään muotoa vaikuta tarjoavan aineksia parodiaan, mutta silti se – ynnä vuoden 1962 romaani The Silencers – olivat pohjana ensimmäiselle Matt Helm -elokuvalle. Heti ensi töikseen veteraanikäsikirjoittaja Oscar Saul (Viettelysten vaunu, Majuri Dundee) päästi irti sankarimme sinkkulibidon ja vapautti tämän kiusallisista perhesiteistä. Elokuvassa Helm on ”semiloputtomalla lomalla” ICE-nimisestä järjestöstä (American Intelligence and Counter Espionage); hän nautiskelee hedonistisesta, kosteasta elämäntyylistä toimiessaan ”Slaymate”-lehden valokuvaajana, mutta joutuu vastentahtoisesti palaamaan takaisin ICE:n palvelukseen. Myös vakaviin roolisuorituksiin (Yli kaiken ymmärryksen, Rio Bravo) venyneen Martinin inkarnoima Helm on kestokiimainen naistenmetsästäjä, jonka aseistuksen täydentää uima-altaaseen loikoilijat kippaava parisänky. Hän tekee hyväntuulista pilaa Rat Pack -johtaja Frank Sinatrasta, ja lurittelee soundtrackillä parodioita ajan suosikki-iskelmistä. Eksoottinen israelilaisnäyttelijä Daliah Lavi – joka nähtiin piakkoin myös Casino Royalessa – on Tina, jolle käy alkuperäisromaanin tapaan köpelösti hänen paljastuttuaan kaksoisagentiksi. Ja kuten varhaisissa Bond-elokuvissa, myöskään ICE:n päävastustajaksi ei identifioidu Neuvostoliitto vaan Flemingin SPECTRE:n hengessä ”Big O” -niminen organisaatio.

– Matthew R. Bradleyn mukaan (“Mr. Helm Goes to Hollywood”, Cinema Retro 11/2011)