KUMMISETÄ OSA III (1990)

Kummisetä-saaga ja Michael Corleonen tarina saadaan päätökseen oopperamaisissa puitteissa. Michael on kulkenut askelmerkit päätyyn asti ja on samassa tilanteessa kuin isänsä Vito Corleone vuosikymmeniä aiemmin. Michael haluaa vapauttaa perheensä rikoksen pyörteistä, mutta mahdollinen seuraaja, tulinen Vincent voi joko pelastaa tai tuhota kaiken. Elokuvasta esitetään sekä alkuperäinen 70 mm:n versio että Coppolan viime vuonna uudelleen leikkaama The Godfather Coda: The Death of Michael Corleone (2020).

***

Kummisetä valmistui trilogiaksi vastoin mitään ennakkosuunnitelmia, jopa vastoin sen tekijöiden aikomuksia ja tahtoa. Coppola suostui kolmannen osan tekoon vain saatuaan täyden luovan kontrollin, mutta hänellä oli myös taloudellisia pakotteita. Mielentilastaan riippuen hän kuvausten aikana kutsui teostaan “koreilevaksi gangsterifilmiksi” tai “Kummisetä-elokuvien katedraaliksi” – lopputulos lienee siltä väliltä.

Coppolan ikuiset riivajaiset, ooppera, uskonto ja ennen kaikkea perhe, ovat taas voimakkaasti esillä. Tarinan motiivit ja kuviot, kohtaukset ja rakennekin kertautuvat aiempien osien muunnelmina liiankin uskollisesti, frustroivankin tuttuina. Menestyselokuvien jatko-osien turhanaikaisuudelta ja mekaaniselta toistolta kolmannen osan pelastaa Coppolan henkilökohtainen paneutuminen Michael Corleonen vanhuuden vuosiin.

“Nyt vanhempana aloin ajatella kaikkea, mitä minulle on tapahtunut, kaikkia miesten hautomia ajatuksia: Luoja, olen tehnyt virheitä, rakastavatko lapseni minua, jätänkö mitään merkittävää jälkeeni? Tajusin voivani lähestyä Michaelia parhaiten tällaisena miehenä. Hän voisi olla ikääntynyt, eräänlainen kuningas Lear”. (Coppola)

Coppola kiehtoi mahdollisuus tehdä uudesta ja viimeisestä kummisedästä shakespearelainen tragedia. Kuningas Learin ohella häntä inspiroivat Romeon ja Julia sekä Hamlet ynnä muut. Ikääntyvä, sokeritautinen Michael Corleone on vuonna 1979, jolloin elokuva alkaa New Yorkissa, “maailman rikkain mies”. Hän pyrkii kunniallisuuteen, rikollisen valtansa ulkopuolelle katolisen kirkon siunauksella. Epäonnistuva yritys menneisyyden väkivallan taaksejättämiseen kietoutuu toiseen vaikeaan tehtävään: sopivan seuraajan löytämiseen. Uudeksi kummisedäksi nousee mutkien kautta Sonny Corleone -vainajan (James Caan ykkösosassa) avioton poika, Vincent Mancini, ja elokuvassa siteerataan Shakespearen sanoja äpäristä. Corleonen perheen siirryttyä kiinteistö- ja pankkialoille Vincent on välttämätön voimavara, joka taitaa asfalttiviidakon lait ja pitää perheen puolta vanhan mallin gangstereita vastaan. Vincent on tarpeen Joey Zasan kukistamiseksi. Zasan julkisuushakuinen, maineenkipeä – hän on “Amerikan parhaiten pukeutunut gangsteri”, aikakauslehti Timen kansikuvamies ym. – hahmo on osittain rakennettu Joe Colombon henkilön pohjalta. Zasa järjestää näyttävän helikopterihyökkäyksen ja verilöylyn Atlantic Cityssä kokoontuvia Mafia-pomoja vastaan. Itse hän saa yhtä näyttävästi surmansa italialaisen keksijän, Meuccin, kunniaksi vietettävien katujuhlien aikana New Yorkissa. Vincent siis huolehtii vendettan lain toimeenpanosta.

Kummisedän kolmas osa alkaa elegisellä montaasilla Corleonen raunioituneesta Lake Tahoen kompleksista. Michaelia piinaa Fredo.veljen (John Cazale kakkososan lopulla) kuolema järvellä, syyllistyminen veljesmurhaan. “Joka perheellä on pahoja muistoja”, hän toteaa pojalleen Anthonylle. Muistojensa vaivaamana hän suuntaa tulevaisuuteen: lapsiinsa, Eurooppaan, Vatikaanin suojaavaan huomaan. “Huomasimme kietoutuneemme äärimmäisen runsaaseen tutkimukseen, joka koski viimeisten kymmenen tai kahdentoista vuoden historiaa, ja siihen aineistoon me sitten sijoitimme sepitteiset henkilömme.” (Coppola)

Elokuvan tarinan ainekset saivat virikkeitä uutisista, joissa viitattiin Vatikaanin rooliin Italian suurimman yksityisen pankin, Banco Ambrosianon, miljardin dollarin vararikossa. Murhayritys paavia vastaan ja Euroopan elpyminen talousmahdiksi niin ikään vaikuttivat tarinan käänteisiin. Michael yrittää 600 miljoonalla dollarilla ostaa osake-enemmistön korruptoituneiden eurooppalaisten perheiden omistamassa kiinteistökonglomeraatissa, Immobiliare Internationalessa: osapuolet joutuvat kilpailemaan Vatikaanin suosiosta. Michaelin tekemä liikesopimus arkkipiispa Gildayn, Vatikaanin pankin johtajan, kanssa edistää hänen suunnitelmiaan.

Elokuvan eniten kritisoitu elementti oli kokemattoman 18-vuotiaan Sofia Coppolan vallinta Mary Corleonen rooliin. Tämän ratkaisun johdosta elokuvaan rakentui erityisen henkilökohtaisen, liikuttavan ja järkyttävän traaginen juonne isän ja tyttären suhteen tasolla. Toisaalta serkkujen – Vincentin ja Maryn – kielletyn rakkauden kuvaus kärsi tästä Coppolan hätäisestä päätöksestä, siihen tuli sävyttömyyttä ja vaisuutta. Marylla on keskeinen asema Michaelin suunnitelmissa vapauttaa Corleonen perhe rikollisuuden kiroukselta. Loppuiskuissa Coppola rakentaa Michaelin ja Mary-tyttären kautta uudelleen oman menetyksensä, rakastetun Gio-pojan kuoleman Kivisten puutarhojen kuvausten päiviltä. Siksi Michaelin raivoisa huuto koskettaa niin kipeästi katsojaa. Se on kauan äänetöntä huutoa; äärimmäinen hätä ei löydä ensin mitään ulostietä. “Lapset ovat ainoa rikkaus”, Michael kirjoittaa elokuvan alussa.

Pietro Mascagnin vendetta-oopperan Cavalleria Rusticana esitys PalermonTeatro Massimossa, esitys jossa Anthony Corleone suorittaa oopperdebyyttinsä, Turiddun osassa, on aimmista Kummisedästä tutuksi käynyt seremonia, joka taas ristileikataan moniin julmiin murhiin. Lamberton paavikausi loppuu lyhyeen kansainvälisen kartellin myrkyttäessä hänet. Muistetaan paavi Johannes Paavali ensimmäisen äkkikuolema syyskuussa 1978, 33 päivän hallituskauden pisteeksi. Pirullisen tehokas salamurhaaja Mosca vaanii katsomon pimennoissa ja odottaa sopivaa hetkeä – Coppola varioi taidokkaasti kuuluisaa Hitchcock-jaksoa elokuvasta Mies joka tiesi liikaa. Michaelin sisar Connie, josta vanhemmiten näyttää kehittyneen Corleonen perheen Lucrezia Borgia, myrkyttää petturiksi kääntyneen vanhan Mafiapomon. Vincentin maskeraadi, petturiksi tekeytyminen, osoittautuu taas loistokeinoksi kilpailijoiden eliminoinnissa ja vertautuu Kummisedän kakkososan mutkikkaisiin manöövereihin.

Isänsä tavoin Michael kuolee lonnollisella tavalla puutarhassaan, auringonpaisteessa, mutta kohtaukset on sävytetty täysin vastakkaisiksi. Michaelin kuolemassa Corleonen perheen saaga päättyy, kuihtuu yksinäisyyteen ja lohduttomuuteen.

– Matti Salo