STEPFORDIN NAISET (1975)

Stepfordin keskiluokkaiseen lähiöön muuttaneet tulokkaat eivät koe oloaan kotoisaksi liian täydellisten edustusvaimojen yhteisössä. Ira Levinin (Rosemaryn painajainen) romaanin filmatisointi liikkuu scifin, kauhun ja satiirin rajalla. Tehokas ulkopuolisuuden kuvaus kuuluu Jordan Peelen (Nope) keskeisiin innoittajiin.

***

Valokuvaaja Joanna Eberhart (Katherine Ross) muuttaa lastensa ja puolisonsa kanssa New Yorkista Connecticutissa sijaitsevaan Stepfordin yhteisöön. Keskiluokkaisen asuinalueen naiset näyttävät tulokkaan silmissä persoonattomilta edustusvaimoilta, joiden alituinen keskittyminen virheettömään kotitalouden pyörittämiseen ja pukeutumiseen alkaa vaíkuttaa suorastaan robottimaiselta.

Sulkeutuneen yhteisön kaikki miehet ovat arvoituksellisen herrakerhon jäseniä. Enemmän työelämässä kuin keittiössä viihtyvä Joanna kokee itsensä ulkopuoliseksi mutta löytää muutamia ystäviä, joiden kanssa hän alkaa selvittää Stepfordin salaisuuksia.

Kirjailija Ira Levinin neljäs romaani The Stepford Wives kuvaa avioliiton sisällä kytevää epäluottamuksen tunnelmaa yhtä oudossa hengessä kuin Levinin aiempi menestyskirja Rosemaryn painajainen. Teosten elokuvasovitukset mainitaan usein samassa yhteydessä. Vuonna 1974 filmattu Stepfordin naiset on Bryan Forbesin ohjaus, jonka käsikirjoitti William Goldman.

Asko Alasen mukaan (Musta peili, Valtion painatuskeskus 1985) Stepfordin naisissa ”jatkuu Rosemaryn painajaisen herättämä epäilys aviomiehistä vaimojensa totaalisina hyväksikäyttäjinä”.

”Vähemmän saatanallisin motiivein Stepfordin miestenkerhon jäsenet ohjelmoivat vaimonsa täydellisiksi edustusvaimoiksi. Ruoanlaittoa, kotitöitä ja miehensä miehisyyttä rakastavat kotirouvazombiet tarjoavat upean todeksi käyneen vainoharhan seudulle muuttaneelle nuorelle ja itsenäiselle pikkuvaimolle.”

”Vaikka elokuva etenee lähiökuvausten leppoisuudella, pitää perusidea pientä epävarmuutta ja pelkoa tehokkaasti yllä. Mieleenpainuvin kohtaus on kloonatun kotirouvan toimintahäiriö, jonka tuloksena kommunikaatiosysteemiin jää kelaamaan yksi lause: ’Minä kuolen, jos en saa tuota reseptiä.’”

Elokuvalle on tehty kolme tv-tuotantoina valmistunutta jatko-osaa. Vuoden 2004 uudelleenfilmatisointi on isompi produktio, jonka pääosaa esitti Nicole Kidman. Alkuperäiset 1970-luvun teokset jäivät syystä tai toisesta Suomessa katveeseen: Ira Levinin romaania ei ole suomennettu, ja elokuvaversio rantautui maahamme vasta 1980-luvulla julkaistuna vuokravideona. Ihmistyyppikäsite ”Stepfordin vaimo” on täälläkin tuttu, mistä voi kiittää muun muassa Täydelliset naiset -sarjan dialogissa viljeltyjä viittauksia.

Stepfordin naisten vaikutus on näkynyt myös Jordan Peelen suosituissa tieteis- ja kauhuelokuvissa, joissa oudot ilmiöt on kytketty yhteiskunnallisiin ja satiirisiin nyansseihin. Ohjaaja-käsikirjoittaja on toistuvasti maininnut Stepfordin naiset keskeisenä esikuvanaan. Yhteyksiä löytyy etenkin näkökulmaltaan afroamerikkalaisesta Get Out -kauhutarinasta (2017), joka nousi vuonna 2022 Sight and Sound -lehden maailman parhaiden elokuvien äänestyksen tulokkaana suoraan sadan parhaan kärkilistalle.

– Lauri Lehtinen 27.12.2022