Toimintaelokuvat ovat ”köyhälistön psykoanalyysia”, tulkitsi Domenico Paolella vuoden 1965 esseessään. Paolellan Iskuryhmä työstää aikansa pelkoja ja traumoja. Äärimmäisen häijyt kiristäjät piinaavat Bolognan yrittäjiä, ja Marcel Bozzuffin johtama moottoripyöräpoliisien tiimi joutuu koville. Tositapahtumiin ahkerasti viittaava action-paketti viihtyy diskosykkeessä, muttei unohda kipeitä totuuksia.

***

Valli (Vittorio Mezzogiorno) on häikäilemätön suojelurahan kiristäjä, jonka organisaatio terrorisoi Bolognan kauppiaita. Puhelimiin kätkettyjä pommeja räjäyttelevät roistot vaikuttavat ylivoimaisilta vastustajilta. Tarkastaja Grifi (Marcel Bozzuffi) joutuu huomaamaan, että rikosaallon todistajat pelotellaan vaikenemaan tai surmataan. Huimapäisistä moottoripyöräpoliiseista ja mestariampujista muodostettu uusi erikoisjoukko yrittää palauttaa yhteiskuntajärjestyksen Grifin johdolla. Myös tavalliset kaupunkilaiset kyllästyvät pelon ilmapiiriin ja alkavat kamppailla kiristäjiä vastaan.

Ohjaaja Domenico Paolella (1915–2002) erottuu italialaisen populaarielokuvan ammattilaisten sankasta joukosta älykköhahmona, joka on kiinnostanut cinefiilejä paitsi tekijänä myös ajattelijana. 1930-luvulla debytoineen Paolellan filmografia kattaa monenlaisia aikakausia. Tuotanto sisältää dokumentteja, fiktioita, uutiskatsauksia ja jatkuvaa genrestä toiseen leikkaamista. Paolella oli myös analyyttinen elokuvakirjoittaja, joka löysi psykologisia ja yhteiskunnallisia syitä peplumien ja italowesternien menestykselle. Esseessään ”La psicoanalisi dei poveri” (1965) peplum-ohjaaja näki italialaiset seikkailugenret työväenluokkaisina ilmiöinä, joiden mielikuvitukselliset käänteet voivat tarjota pienelle ihmiselle unenomaista terapiaa arkihuolten keskellä.

Myös Paolellan poliisielokuvasta Iskuryhmä löytyy kansalaisia voimaannuttavaa puolimytologista potkua, mutta keskiössä ovat raadolliset realiteetit. Elokuva toistaa ja varioi näyttelijä Marcel Bozzuffin edellisen toimintatrillerin, Massimo Dallamanon ohjaaman Colt 38 Special Squadin (1976) juonikuvioita. Byrokratian ja esihenkilöiden rajoittaman poliisisankarin halu saada vapaat kädet on poliziotteschi-elokuvien yksi vakioteema, joka nousee hallitsevaksi Dallamanon ja Paolellan teoksissa. Kriitikko Giovanni Buttafavan mukaan hetki, jolloin sankarille myönnetään suoran toiminnan valtuudet, vastaa ”täydellistä orgasmia”. Oman iskujoukon perustaminen näyttäytyy jälkikasvuna, lisääntymisen vastineena hypermaskuliinisessa kyttämaailmassa.

Paolella ohjasi noin 40 kokoillan elokuvaa, joista Suomen elokuvateattereihin rantautui neljä: Mustan noidan merirosvot, Voittamaton Maciste, Pyhän luostarin nunnat ja Kielletyn luostarin salaisuus. 1980-luvun alun kotivideobuumi vyörytti italialaisia populaarielokuvia uudessa formaatissa ja toi lisää Paolellaa Suomeen. Iskuryhmä kuului Suomi-Filmin perustaman Nordic Videon varhaisiin maahantuonteihin samoin kuin Paolellan toinen poliisielokuva Gardenia (1979), suomeksi Mafian kosto.

Iskuryhmä on Paolellan viimeisiä ohjauksia. Hän lopetti ohjaamisen 1970-luvun päättyessä mutta palasi 1990-luvun alussa alalle Lamberto Bavan, Stelvio Massin, Aldo Ladon ja Sergio Solliman elokuvien käsikirjoittajana.

– Lauri Lehtinen 28.5.2025