VAMPYYRIN SUUDELMA (1988)

Vampire's Kiss
Ohjaaja
Robert Bierman
Henkilöt
Nicolas Cage, Maria Conchita Alonso, Jennifer Beals, Elizabeth Ashley
Maa
Yhdysvallat
Kesto
98 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Vampyyrin suudelma syöksee kustantajan ja tämän läheiset hulluuden partaalle, kun mies alkaa hallusinoida olevansa itsekin vampyyri. Rakkauden puraisu mahdollisti Cagen alku-uran räväkimmän roolityön, joka on synnyttänyt useita meemejä ja ikimuistettavia kohtauksia. Amerikan psykon tavoin kulttihitti paljastaa suurkaupungin siloteltujen bisnessosiopaattien väkivaltaisen alitajunnan.

***

Vampyyrin suudelma (1988) on englantilaisen Robert Biermanin ohjaama yhdysvaltalainen kauhuelokuva ja musta komedia. Pääosassa vaikuttaa monipuolisten roolien Nicolas Cage (s. 1964). Aikalaiskritiikki ei ollut suopea elokuvaa kohtaan, mutta ajan saatossa siitä on muodostunut todellinen kulttiklassikko. Ilmestyessään flopannutta elokuvaa pidetään nykyisin nimittäin yhtenä Nicolas Cagen ikimuistettavimmista saavutuksista. Vampyyrin suudelma onkin mitä villimpien ja absurdimpien performanssien juhlaa. Oudossa ja synkässä kokonaisuudessa ja tumman koomisessa tarinassa on mukana niin kuolleita ruumiita kuin mekaanisia lepakoita. Kultti Biermanin ohjaustyön ympärillä johtuu suurelta osin Cagen yliampuvan liioitellusta näyttelemistyylistä. Tällainen ilmaisutapa on ollut useiden meemien lähde.

Nicolas Cagen tulkitsema roolihahmo Peter Loew on innokas, mielenhäiriöinen kirjallisuusagentti sekä narsistinen ja ahne 1980-luvun juppi. Hän työskentelee päivisin ja iltaisin hänen elämänsä on täynnään alkoholia, kokaiinia, yhden yön suhteita alati vaihtuvien naisten kanssa sekä rahan ja oletetun arvovallan tavoittelua. Peter tulee näin vähitellen hulluksi ja käykin terapeutin vastaanotolla. Hänen heikkenevä mielenterveytensä ilmenee huutamisena, joka alkaa lopulta pelottaa psykiatria. Peterin purressa vampyyrirakastajatartaan Rachelia mies uskoo itsekin olevansa vampyyri. Tämä puolestaan laukaisee tapahtumasarjan, jonka aikana Peter vajoaa hulluuteen ja raivoaa sekä anoo kuolemaa. Hän liikkuu muistuttaen vampyyri Orlokia, hahmoa F.W. Murnaun saksalaisesta mykkäklassikosta Nosferatusta (1922). Ohjaaja on kokenut teoksensa olevan tarina miehestä, jonka yksinäisyys ja kyvyttömyys löytää rakkautta vie hänet hulluuden partaalle.

Käsikirjoittaja, tuottaja ja ohjaaja Joseph Minion (s. 1957) oli luova ideanikkari Vampyyrin suudelman takaa. Nuori kyky Minion oli tullut tunnetuksi jo aiemmin Martin Scorsesen elokuvan Illasta aamuun (1985) käsikirjoittajana. Tarinalla on joitain yhtäläisyyksiä Scorsesen luomuksen kanssa. Kuhiseva urbaani ahdistus, seksuaalinen vieraantuminen ja synkkä näkymä Manhattanin yöelämään ovat piirteitä, jotka luonnehtivat molempia töitä. Ennen Vampire’s Kissin valmistumista Minion oli syvästi masentunut ja eli myrskyisässä suhteessa. Kun Minion ja hänen tyttöystävänsä, elokuvatuottaja Barbara Zitwer päättivät lähteä lomalle, he suunnistivat Barbadokselle halvalla kuriirilennolla. Perillä Minionin mieliala ei edelleenkään muuttunut. Zitwer oli halunnut, että Minion tekisi elokuvan, joka sijoittuisi Karibialle. Zitwer ehdotti, että hän lähtisi takaisin New Yorkiin ja Minion jäisi kirjoittamaan käsikirjoitusta Barbadokselle.

Kuitenkin sattuma puuttui peliin ja Minion tapasi hotellissa muukalaisen, joka osoittautui kauhuelokuvien ystäväksi. Tapahtuma osoittautui käännekohdaksi ja inspiraatio iski yllättäen. Minion alkoi kirjoittamaan oitis pienen budjetin kauhuelokuvaa ja vietti kaksi viikkoa itsekseen hotellihuoneessa, joista oli näkymä palmuihin. Käsikirjoittaja oli näin vain yksin demonien kanssa. Eräänä iltana hän tuijotti ulos avoimesta ikkunasta ja näki ikään kuin merkkinä tulevalle luomukselleen parven lepakoita lentävän ulos katon aukosta. Minionin mukaan maailmankaikkeus puhui silloin suoraan hänelle.

Kun käsikirjoitus levisi ympäri Hollywoodia, tuottajat saivat tiedon, että Nicolas Cage oli kiinnostunut suorastaan pakkomielteenomaisesti Minionin ideasta. Vuonna 1986 Cage oli 22-vuotias ja tunnettu esiintymisistään setänsä Francis Ford Coppolan elokuvissa Taistelukala (1983) ja Peggy Sue meni naimisiin (1986). 1980-luvun puolivälissä Cage oli vielä nuori näyttelijä, joka oli vielä etsimässä omaa ääntään ja ilmaisutapaansa. Vuosi ennen Vampyyrin suudelmaa Cage oli esiintynyt Coenin veljesten Arizona Babyssa (1987) sekä Norman Jewisonin Kuuhulluissa (1987). Kuitenkin jo tuolloin hänen eksentrisyytensä oli selvästi havaittavissa. Cage hyödynsi roolisuorituksessaan Vampyyrin suudelmassa erittäin surrealistista lähestymistapaa, johon sisältyi outo nasaaliääni. Intensiivisestä Cagesta kehittyikin ajan saatossa yksi aikamme monipuolisimmista näyttelijöistä, sillä on hän lumonnut yleisönsä myös Herzogin, Lynchin ja Scorsesen maailmojen tulkkina sekä tähdittänyt myös räiskyviä toimintaspektaakkeleja

–  Zach Schonfeldin (The Ringer) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 18.6.2024