MUIDEN ELÄMÄ (2006)

Das Leben der Anderen
Ohjaaja
Florian Henckel von Donnersmarck
Henkilöt
Martina Gedeck, Ulrich Mühe, Sebastian Koch
Maa
Saksa
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
140 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Stasi-agentti Wiesler (Itä-Saksassa syntynyt Ulrich Mühe) saa tehtäväkseen salakuunnella ja raportoida näytelmäkirjailija Georg Dreymannin aktiviteetteja Itä-Saksan viranomaisille. Tehtävä saa kuitenkin Wieslerin kyseenalaistamaan uskollisuuttaan systeemiä kohtaan. Paranoiatrillerigenren perinteestä ammentava draama palkittiin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnolla.

***

Itä-Saksan valtiollinen turvallisuuselin Ministerium für Staatssicherheit eli Stasi oli massiivinen ja tehokas laitos, jolta Neuvostoliiton KGB:llakin oli oppimista. Muiden elämän päähenkilö Gerd Wiesler on yksi sen hiljaisista ja säntillisistä virkamiehistä, jonka tehtävänä on tarkkailla, kuulustella ja raportoida kansalaisten epäilyttävistä toimista ja sanomisista. Virastossa pitkään ollut Wiesler on hyvä kärsivällisyyttä vaativassa työssään ja siksi hänet valitaan vaativaan tehtävään, pitämään silmällä suosittua näytelmäkirjailija Georg Dreymania. Syyt ovat inhimilliset. Dreymanin Christa-vaimolla on suhde kulttuuriministeri Hempfin kanssa ja tämä haluaisi kernaasti eliminoida kilpailijansa. Tapaus muodostuu vähitellen henkilökohtaiseksi myös Wieslerille.

Muiden elämä hahmottaa osuvasti arkea ja vainoharhaista ilmapiiriä tarkoin vartioidussa DDR:ssa. Urkintajärjestelmä on kattava ja aukoton – myös urkkijat ovat urkittuja. Stasin työmaaruokalassa kerrottu Honecker-vitsi on erhe, johon vain nuori ja kokematon agentti voi haksahtaa. Toisaalta DDR oli hierarkkinen yhteiskunta. Dreymanin pelastuksena on hänen virallinen arvostuksensa. Kansallispalkinnon saaneella näytelmäkirjailijalla on suurempia vapauksia kuin rivitaiteilijalla, mitä elokuvassa korostetaan Dreymanin ystävän ja heikommin menestyneen kollegan traagisella kohtalolla.

Von Donnerschmarck jäljittää inhimillisiä pesäkkeitä aukottomaksi suunnitellusta järjestelmästä. Taide on itsestään selvä alue, jota on luodattu monessa elokuvassa, mutta Muiden elämä pureutuu syvemmälle. Urkinnan myötä muiden elämistä välittyy humaanisuus myös urkkijaan.

20 vuotta Berliinin muurin murtumisen jälkeen DDR on monelle enää etäinen vaihe Saksan 1900-luvun vaiherikkaassa historiassa. DDR ja jaettu Berliini ovat muuntuneet nostalgian – tai saksalaisittain Ostalgian – kohteiksi, jonka tunnetuimpana elokuvallisena ilmentymänä on Wolfgang Beckerin kepeä Good Bye Lenin! (2003). Muiden elämä on toista maata, kliininen kuvaus orwellmaisesta yhteiskunnasta, jossa 24/7-valvonta on arkipäivää. Stasin urkkijoita on nähty monessa muussakin saksalaiselokuvassa – Die Stille Nach dem Schuss (Volker Schlöndorf, 2000), Das Versprechen (Margarethe von Trotta, 1995), Der Rote Kakadu (Dominik Graf, 2006) -, mutta von Donnerschmarck nostaa heidät elokuvan keskipisteeseen ja psykologisoi hahmon jolla on jo vakiintuneen elokuvakliseen asema.

– 8.4.2009 Pasi Nyyssönen