ISKURYHMÄ S.A.S. (1982)

Who Dares Wins/Special styrka S-A-S
Ohjaaja
Ian Sharp
Henkilöt
Lewis Collins, Judy Davis, Richard Widmark, Edward Woodward
Maa
Iso-Britannia
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
125 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
musiikki: Roy Budd
Ikäraja

Tiukasti thatcherilainen brittiactionin perusteos sai alkunsa tositapahtumasta: SAS-joukon isku katkaisi panttivankidraaman Lontoon Iranin suurlähetystössä. Rauhanliikettä epäilevän soluttautumistarinan SAS-kapteenina nähdään kovassa nosteessa ollut Lewis Collins, aikansa tv-suosikki, joka oli liian macho James Bondiksi. Roy Buddin toimintafunk tarttuu päähän kuin purukumi.

***

Brittinäyttelijä Lewis Collins (1946–2013) profiloitui amerikkalaishenkisenä toimintatähtenä 1970-luvun lopun Englannissa, jossa toimintaelokuvia ei juuri tehty. Collinsin esittämä entinen palkkasoturi Bodie oli kuvitteellisesta CI5-erikoisyksiköstä kertovan Ammattilaiset-poliisisarjan suosituin ja ”kovin” hahmo. Näyttelijästä kohistiin 1980-luvun alussa mahdollisena seuraavana James Bondina, ja hänet kutsuttiin esittämään 007:ää koekuvauksissa. Bond-tuottaja Albert Broccoli ja kumppanit pitivät kuitenkin Collinsia liian machona herrasmiesagentin rooliin. Vaihtelevia tulkintoja on esitetty siitä, halusiko Broccoli tosissaan vaihtaa Roger Mooren uuteen kasvoon vai pikemminkin vihjata Moorelle, että tämä ei ollut korvaamaton.

Vaikka torjunta oli Collinsille pettymys, 007-kuvio johti filmitähden statukseen. Menestyksekkään Villihanhet-sotaelokuvan tuottajiin kuulunut Euan Lloyd teki näyttelijän kanssa sopimuksen kolmesta elokuvasta. Hankkeet olivat brittiarmeijan SAS-eliittijoukosta kertova toimintatrilleri, Villihanhien jatko-osa ja Falklandin taisteluiden kuvaus. Viimeinen jäi tekemättä, eikä Collinsia syystä tai toisesta nähty Villihanhet 2:ssa. Jatko-osan koko roolitus meni ketjureaktiomaisesti uusiksi, mutta alkuperäisen Villihanhet-elokuvan toinen tuottaja, sveitsiläinen Erwin C. Dietrich, kiinnitti Collinsin omaan varianttiinsa Koodinimi: Villihanhet, jonka ohjasi italialainen huokean tyylin mestari Antonio Margheriti. Collins nähtiin kolmessa Margheritin palkkasoturirymistelyssä. Videovuokraamosankarien B-ryhmään ajautuneen näyttelijän elokuvaura loppui palkkasoturitrendin myötä.

Ian Sharpin ohjaama Iskuryhmä S.A.S. on Collinsin elokuvista edustavin. Ilmeeltään realistinen mutta melko mielikuvituksellinen ja iskevä trilleri tarjoaa nykykatsojalle aikamatkan 1980-luvun alun Euroopan asevarustelun kiristämiin tunnelmiin ja rauhanaktivistien vastakulttuuriin. Tarinaa innoitti tositapaus, SAS-miesten keväällä 1980 ratkaisema panttivankitilanne Lontoon Iranin lähetystössä.

Collinsin esittämä SAS-kapteeni Peter Skellen ilmoittaa irtisanoutuvansa saatuaan nuhteet vankien kiduttamisesta sotaharjoituksessa. Kyse on hämäyksestä, joka auttaa Skelleniä soluttautumaan rauhanliikkeen liepeillä vaikuttavaan ulkomailta rahoitettuun terroristiryhmään. Johtohahmo Frankie Leith (Judy Davis) ajaa aseistariisuntaa keinoja kaihtamatta, mutta ei pysty vastustamaan Skellenin sliipattua äijächarmia. Ydinasetta havittelevat radikaalit valmistelevat USA:n suurlähettilään ja korkeiden brittivirkailijoiden sieppausta, ja myös Skellenin perhe joutuu vaaraan.

Iskyryhmä S.A.S. ei vedä suoria kytkentöjä rauhanliikkeen, terroristien ja Neuvostoliiton välille, mutta rakentaa maailmankuvaa, jossa tahot eivät ole kaukana toisistaan ja rauhanmarssi-idealistien vilpittömyys nivoutuu kyyniseen manipulaatioon. Elokuvan arvostelut keskittyivät jyrkän politiikan kommentointiin.

Iskuryhmä S.A.S. on mielenkiintoinen elokuva sikäli, että se on ensimmäinen filmi, joka täysin peittelemättä tekee propagandaa reaganilais-thatcherilaisen militarismin puolesta”, Markku Tuuli kirjoitti (Katso 26/1982). ”Molemmat rautaiset johtajat ovat johdonmukaisesti todistelleet, että Neuvostoliitto tukee terrorismia länsimaissa ja että nimenomaan rauhanliikkeet ovat näiden tappajaryhmien lymypaikkoja.”

Euan Lloyd kertoi saaneensa Iskuryhmä S.A.S:n ensi-iltaviikolla puhelun ohjaaja Stanley Kubrickilta, joka hehkutti elokuvaa ja intoili etenkin Judy Davisin suorituksesta. Julkisuutta kaihtaneen Kubrickin assistentti Anthony Frewin on puolestaan kyseenalaistanut väitteen ja korostanut, että elokuva on ”kaiken sen antiteesi, mihin Stanley uskoi”.

– Lauri Lehtinen 16.1.2024