TANSSII SUSIEN KANSSA (1990)

Kevin Costnerin debyyttiohjaus oli ilmestyessään jättimenestys kriitikoiden ja suuren yleisön silmissä. Ohjaajan itse näyttelemä upseeri loukkaantuu taistelussa vuonna 1863 ja eri vaiheiden jälkeen asettuu elämään lakota-heimon kanssa. Michael Blaken romaaniin pohjautuva teos oli uuden ajan lännenelokuva luodessaan kulttuurisia siltoja.

***

”Elämän outous on mittaamatonta. Yrittäessäni aiheuttaa oman kuolemani minut kohotettiin eläväksi sankariksi”.

On vuosi 1864, ja luutnantti John J. Dunbar (Kevin Costner), on haavoittunut sisällissodan taistelukentällä. Lääkärit aikovat amputoida hänen oikean jalkansa, mutta uupuneina heidän on otettava tauko. Dunbar tietää, ettei hän voi elää, ellei hänellä ole molempia jalkojaan, ja hän yrittää itsemurhaa hyökkäämällä Etelävaltioiden joukkoja vastaan. Selvittyään tästä Dunbar haluaa ”nähdä rajaseudun ennen kuin se katoaa”, ja henkisesti tasapainoton majuri Fambrough (Maury Chaykin) antaa hänelle liittovaltion kaukaisimman aseman: Fort Sedgewickin.

Asema on autio ja paikat sekaisin. Dunbar asettuu sinne kaikesta huolimatta. Avara maa miellyttää Dunbaria, mutta intiaanien väkivalta huolestuttaa häntä. Hyökkäystä ei kuitenkaan kuulu. Vain yksittäinen soturi, läheisen siouxheimon poppamies Potkiva Lintu (Graham Greene) marssii huolettomasti linnakkeessa poikkeamaan. Siouxien ja Dunbarin välille kehittyy luottamus. Dunbar alkaa arvostaa intiaanien tapaa elää yhteydessä maahan, ja hän tajuaa, että hänen ennakkoluulonsa ovat olleet vääriä. Dunbar huomaa, etteivät intiaanit ole varkaita eivätkä raakalaisia vaan yleviä ja älykkäitä ihmisiä, jotka ovat asuneet maassa kauan. Dunbarista tulee siouxien uskottu. Dunbar alkaa ymmärtää, että vaara uhkaakin valkoisten taholta.

Elokuvan kauneudelle ja mahtavuudelle on vaikea tehdä riittävästi oikeutta. Ihailen sen näyttelijäsuorituksia, ohjausta, kuvausta, pukuja, yksinkertaisia lavasteita, intiaanien kuvausta ja tarinaa löytämisestä ja täyttymyksestä. Pelkästään siouxien kuvauksensa ansiosta Tanssii Susien Kanssa ansaitsee asemansa merkkiteoksena. Elokuvan katselu saa tuntemaan syvää surua siitä, mitä olemme tehneet intiaaneille. Miten erilainen maa olisimmekaan, jos olisimme osanneet elää rauhassa yhdessä.

Tanssii Susien Kanssa on julkaistu monina versioina. Pitkän version uudet jaksot eivät muuta elokuvaa paljoakaan. Tarina pysyy samana, kuten henkilöhahmotkin. Heidän välisiinsä suhteisiin tulee kuitenkin laveutta, taustaa ja syvyyttä. Lisäkohtauksia on kautta koko elokuvan, joten mitään varsinaisesti uusia kohtauksia ei ole. Elokuvan toisen tunnin aikana pitkässä versiossa näkökulman painopiste kallistuu tosin enemmän siouxien puolelle.

– ”Tuomari” Eric Profancikin mukaan (DVD Verdict, 20.5.2003, www.dvdverdict.com) AA 9.8.2009