ENTUSIASMI (1930)

Ensimmäinen ukrainalainen äänielokuva. Charles Chaplin: ”Innostavimpia sinfonioita mitä olen koskaan kuullut”. Vertov käytti teollisia ja arkielämän ääniä musiikillisen kuvan luomiseksi. Hänen elokuvansa glorifioi Neuvostoliiton varhaisvaihetta, jonka epäinhimillisyys hukutti 1930-luvulla. Teos jäi Vertovin viimeiseksi futuristiseksi kokeiluksi.

Huom! Elokuvan kellonaika on vaihtunut. Uusi näytösaika on ke 5.10. klo 19. Pahoittelemme muutosta. Jo ostetut liput käyvät näytökseen sellaisenaan. Voit myös halutessasi peruuttaa tai vaihtaa lipun muihin näytöksiin joko Kino Reginan lippukassalla tai osoitteessa asiakaspalvelu@eventio.fi

***

Päätettyään tehdä elokuvan Donin laakion teollisuudesta, Vertov halusi ensisijaisesti ratkaista äänitysongelman. Oli vuosi 1930 ja äänielokuva oli vasta kehittymässä. Eikä Vertov voinut kuvitellakaan tätä elokuvaa ilman Donin laakion mahtavaa äänien sinfoniaa. Kuvausryhmä toi äänityslaitteet mukanaan Donin alueelle. Synkronisoitu kuvaus oli tuohon aikaan rohkea esitys, jossa oli voitettava monia vaikeuksia.

Elokuva alkaa jaksoilla, jotka kertovat menneestä maailmasta – kirkko, kirkonkellojen ääni, kaksipäinen kotka, naisen kyyneleet, pyhiinvaeltajat, juopot… Seuraavaksi esitellään nuorisokerhoa ja sen toimintaa. Näemme uuden aikakauden ihmisen – hän työskentelee, opiskelee, harrastaa kuvanveistoa ja radiotekniikkaa… Tämä luovan työn teema on esitetty tavattoman vaikuttavasti. Työläiset nähdään metallin ja hiilen, tulen ja savun hallitsijoina, he pystyvät ohjaamaan valtavia laitteita.

Kuviin tehtaiden toiminnasta lomittuvat mielenosoituksia kuvaavat kohtaukset. Vertov äänitti todellisuuden sellaisena kuin nauhurit sen kuulivat tehtailla, kaduilla ja kaivoksissa. Näihin ääniin liittyy vielä erinomaisesti käytetty musiikki: tämä on todellinen uuden yhteiskunnan rakentajien innostuksen sinfonia. Elokuvan valmistumisen aikoihin muutamat arvostelijat syyttivät Vertovia ”kakofonian” luomisesta – heidän mielestään elokuva tekee katsojan kuuroksi. Mutta oli niitäkin, jotka heti oivalsivat Vertovin teoksen tärkeyden. Vertov säilytti arvokkaana muistona Charles Charplinin kirjettä, jonka tämä oli lähettänyt nähtyään elokuvan Lontoossa heti vuonna 1930: ”En olisi koskaan osannut kuvitella, että teollisuuden äänistä voidaan luoda jotakin näin kaunista. Tämä teos on loistavimpia sinfonioita, mitä olen koskaan kuullut. Dziga Vertov on muusikko. Professorien tulisi ottaa oppia häneltä, eikä taistella häntä vastaan. Onnitteluni.”

– Mark Tatarinov

”Alue, jolla työskentelen, on elokuvan vähiten tunnettu, siinä on suuret mahdollisuudet kokeiluihin. Tie, jota kuljen, vaatii joka suhteessa valtavia ponnistuksia. Se on kaikkein kiittämättömin, ja uskokaa minua, hyvin raskas tie. Minä toivon kuitenkin omalla rintamallani voittavani formalismin, naturalismin, minä haluan tulla runoilijaksi, enkä vain muutamille, vaan miljoonille kasvaville ihmisille.”

– Dziga Vertov