DUST IN THE WIND (1986)

Lien lien feng-chen
Ohjaaja
Hsiao-Hsien Hou
Henkilöt
Tianlu Li, Shufen Xin
Maa
Taiwan
Tekstitys
English subtitles
Kesto
109 min
Teemat
Kopiotieto
DCP

Nuoret rakastavaiset Wan ja Huen lähtevät maalta kaupunkiin etsimään onnea ja parempaa elämää Murnaun Auringonnousuun vertautuvassa katkeransuloisessa ja melankolisessa kuvauksessa nuoren rakkauden muuntautumisesta vastoinkäymisten edessä. Syvällinen ja painava elokuva nosti lopullisesti Houn tärkeimpien elossa olevien tekijöiden joukkoon.

***

15-vuotias Ah-Wan ja hänen tyttöystävänsä Ah-Huen matkustavat päivittäin junalla kouluun kotikylästään. Ah-Wanin isä on loukkaantunut kaivosonnettomuudessa. Hänen toivuttuaan Ah-Wan ilmoittaa lopettavansa koulun työskennelläkseen Taipeissa. Työn ohessa hän kuitenkin jatkaa opiskelua iltaisin. Ah-Huen käy koulun loppuun ja tulee sen jälkeen myös Taipeihin. Nuoret tekevät töitä ja elävät nuoruuttaan kaupungissa unohtamatta kuitenkaan kotiaan maalla, ja Ah-Wania syksyllä odottavaa asepalvelusta.

A Time to Live and Time to Die (Tong nien wang shi, 1985) perustui Hou Hsiao-hsienin omiin lapsuudenkokemuksiin. Dust in the Wind taasen pohjaa Houn pitkäaikaisen yhteistyökumppanin, kirjailija ja käsikirjoittaja Wu Nien-jenin nuoruuteen. Elokuva on kuvattu hänen vanhassa kotikaupungissaan.

Houn 1980-luvun elokuvien päähenkilöt olivat usein lapsia (A Time to Live and Time to Die, A Summer at Grandpa’s (1984)) tai teini-ikäisiä nuoria (The Boys from Fenguei (Fengkueilaite jen, 1983), Daughter of the Nile (Niluohe nuer, 1987), Dust in the Wind). Keskittymällä nuoriin päähenkilöihin ja heidän perheisiinsä Hou pystyi tarkastelemaan henkilökohtaisella tasolla taiwanilaiseen yhteiskuntaan sisältyviä jännitteitä ja siinä tapahtuneita muutoksia. Muun muassa tämän vuoksi Houta on usein verrattu Yasujiro Ozuun ja hänen japanilaisiin perhekuvauksiinsa, vaikkakin Ozun vaikutteita Houn elokuviin on vahvasti liioiteltu.

Houn eri sukupolvia yhdistävä muotokuva Taiwanista täydellistyy elokuvassa A City of Sadness (Beiqing chengshi, 1989). Muutamaa vuotta aiemmin tehty Dust in the Wind käsittelee samaa teemaa mikrotasolla osoittaen miten elokuvan pieni maaseutuyhteisö ylläpitää ja tukee itseään kaikkein perustavimmalla tasolla ja miten erilaiset voimat uhkaavat sen tasapainoa. Tämä nostaa esille suljetulle yhteisölle keskeiset ruuan, terveyden ja sairauden teemat ja ulkopuoliset vaikutteet, jotka saattavat olla yhteisölle haitallisia. Toisin sanoen elokuvan teema voisi kuulua, John Donnea mukaillen, ”kukaan ei ole saari, joka tulee toimeen yksinään”, kaikkein vähiten ihmiset, jotka elävät saarella. Hou luo käsin kosketeltavan tunnelman eristäytyneisyydestä ja yksinäisyydestä jo elokuvan alkukohtauksessa. Elokuvan maalaiskylän ajattomuus ja omavaraisuus sisältää myös sen haavoittuvuuden, jopa aavemaisuuden, joka saattaa olla sulkeutuneiden yhteisöjen, kuten Taiwanin kaltaisten eristäytyneiden saarien kohtalo. Siteet menneisyyteen, niin kiivailta ja lujilta kuin ne näyttävätkin, pitävät sisällään oman haurautensa.

Hou korostaa maaseudun ja kaupungin välisiä eroja monin tavoin. Maaseutukylään sijoittuvia kohtauksia hallitsee vakauden ja harmonisen yhtenäisyyden tuntu. Jokainen kohtaus alkaa pitkällä yleiskuvalla maisemasta, joka suhteuttaa kylän sitä ympäröiviin vuoriin, mereen ja taivaaseen. Ihminen on hyvin pieni osa tätä kokonaisuutta. Itse kylässä kokokuva näyttää talojen sijainnin suhteessa toisiinsa mikä indikoi myös kylän sisäisiä sosiaalisia suhteita. Kaupungissa korkeat talot peittävät niin maan kuin taivaankin. Laajakuvien sijaan Hou käyttää tiukasti rajattuja lähikuvia ja puolilähikuvia rajatuista tiloista. Maaseutukuvatusta hallinneiden maisemien ja ulkoilmaotosten sijaan kaupungissa kuvataan makuuhuoneiden, työpaikkojen ja takahuoneiden kaltaisia ahtaita, jopa vankilamaisia tiloja. Houn tyylillisen formalismin esittämä hiljainen järjestys ja harmonia, liitettynä hänen henkilöhahmojensa luonnolliseen levottomuuteen, sisältää kaikuja Bressonista ja nuoresta Ermanno Olmista.

– Richard Combsin (Monthly Film Bulletin, April 1990) ja muiden lähteiden mukaan Pasi Nyyssönen 18.4.2007.