IHMISEN POJAT (2006)

Maailmassa, jossa ihmiset eivät enää pysty lisääntymään, entinen aktivisti (Owen) suostuu kuljettamaan raskaana olevan naisen merellä sijaitsevaan turvapaikkaan. Upeasti hallittu tieteisdystopia piirtää Englannille raskaan omakuvan, jossa rajansa sulkenut ja muukalaisvihamielinen valtio elää kaaoksen ja epävarmuuden tilassa.

***

Brittikirjailija P. D. James tunnetaan Suomessa erityisesti Adam Dalgliesh -dekkareistaan. Hänen vuonna 1982 ilmestyneeseen romaaniinsa pohjautuva Children of Men on viimeaikaisia scifi-yllättäjiä. Alfonso ”Ja äitiäs kans” Cuarónin ohjaus maalailee synkkää kuvaa lähitulevaisuudesta, jossa hedelmättömyys ja siitä johtuva lapsettomuus on ajanut maailman toivottomuuteen.

Vuonna 2027 planeettamme nuorin ihminen on 18-vuotias. Usko parempaan tulevaisuuteen tai edes ihmissuvun säilymiseen on menetetty. Näköalattomuus on suistanut Maapallon apatiaan ja jatkuviin mellakoihin. Omalaatuiset kultit valtaavat alaa. Pakolaislaumat virtaavat maihin, joiden infrastruktuuri on vielä jotenkuten pystyssä.

Brittein saarilla järjestystä pidetään yllä kovin ottein. Laittomia maahanmuuttajia kohdellaan kuin saastaisia eläimiä. Heidät ahdetaan vankihäkkeihin ja siirtolaiskeskuksiin, joissa ei tunneta minkäänlaista lakia. Omia kansalaisia pidetään ruodussa terroristien piikkiin masinoitavilla pommi-iskuilla, jatkuvalla propagandalla sekä vanhuksille markkinoitavilla itsemurhapaketeilla. Katuja kansoittavat mellakkapoliisit ja raskaasti aseistetut armeijayksiköt. Kansalaisoikeudet on poljettu maan mutaan.

Ihmisarvonsa menettäneiden pakolaisten ja tasa-arvoisemmasta arjesta haaveilevien brittien joukossa kytee kuitenkin vastarinnan siemen. Lopulta katsojat kuljetetaankin keskelle taisteluita, joissa luodit viuhuvat lähietäisyydellä sellaisella voimalla, että se tuntuu aina vatsanpohjassa asti.

Toisaalla kyynisyyteen vaipunut Theodore (Clive Owen) kuulee pitkästä aikaa ex-vaimostaan Julianista (Julianne Moore). Maanalaiseen liikkeeseen liittynyt Julian kaipaisi apua nuoren siirtolaistytön salakuljettamiseksi turvaan. Lupaus muhkeasta palkkiosta ja kenties myös pieni empaattisuuden siemen saa Theodoren suostumaan tehtävään. Joka osoittautuu huomattavasti monitasoisemmaksi ja tärkeämmäksi kuin on annettu ymmärtää.

Children of Men on toteutettu kiitettävän realistisesti niin maailmankuvan yksityiskohtia kuin näyttelijäsuorituksiakin myöten – elokuva maistuu vastaanpanemattoman aidolle. Sen lohduton tulevaisuuskuva tulee likelle katsojaa, mutta ei sorru turhaan sonnassa rypemiseen. Ihan siitäkin huolimatta, että tarinan kuluessa ihmisiä tapetaan armotta ja yllättäen eikä viattomista siviiliuhreista jaksa välittää kukaan. Kaiken synkkyyden, petoksen ja kuoleman keskelläkin nähdään uskon ja sankarilisuuden pilkahduksia. Suurilla tunteilla pelataan kerrankin tosissaan.

– Toni Jerrman, Tähtivaltaja 4/2006. Antti Suonio 6.8.2017