PAN’S LABYRINTH (2006)

Del Toron filmografian henkilökohtaisin projekti kertoo pikkutytöstä, jonka raskaana oleva äiti menee uudelleen naimisiin fasistieverstin kanssa. Perhe muuttaa syrjäiseen maataloon, missä tytön mielikuvitus kehittelee jännittävän rinnakkaismaailman. Vanhasta myllystä löytyy portti fantasian maailmaan, pakoon toisen maailmansodan kauhuja.

***

Guillermo del Toro (s. 1964) alkoi hahmotella Pan’s Labyrinth -elokuvan ideaa luonnoskirjaansa jo vuonna 1993. Klassisten satujen kauhuelementeistä viehättynyt meksikolaisohjaaja hylkäsi elokuvafantasian kliseet ja loi Oscar-palkitun tiiminsä kanssa painostavan aikuisten sadun. Ohjaaja-käsikirjoittajan aiempiin töihin kuuluvat mm. Cronos (1993), Hellboy (2004) ja Paholaisen selkäranka (El espinazo del diablo, 2001). Hän toimi myös surumielisen kummitustarinan Orpokoti (El orfanato, 2007) tuottajana.

Pan’s Labyrinth yhdistää sotatodellisuuden ja mielikuvitusmaailman. Tapahtumapaikkana on sisällissodan repimä vuoden 1944 Espanja, jossa diktaattori Francisco Francon valtaa vastustavat kapinalliset piileskelevät metsissä. Päähenkilönä nähdään 11-vuotias Ofelia, jonka äiti on naimisissa Vidal-nimisen kapteenin kanssa. Tytär ja raskaana oleva äiti matkaavat kapteenin ja tämän joukkojen mukana eristettyyn vanhaan myllyyn, josta Vidal johtaa sissijoukkojen kukistamisoperaatiota. Vidal on sadistinen mies, jota eivät kiinnosta ihmishenget tai tytärpuolen hyvinvointi.

Rukoilijasirkkaa muistuttava hyönteinen seuraa Ofeliaa. Lopulta hyönteisestä sukeutuu keiju, joka johdattaa tytön labyrinttiin faunin luo. Tästä alkaa vanhan prinsessamyytin maailmaan pohjautuva matka, jota tyttö elää arkitodellisuuden rinnalla. Valmiita ratkaisuja ei tarjota, vaan tytön on tehtävä valintoja, joiden seuraukset ulottuvat kumpaankin maailmaan. Fantasiamaailma ei ole Ofelialle turvallinen pakopaikka, sillä väkivalta on läsnä kummassakin. Elokuvan vahvuus piilee siinä, miten taitavasti se limittää nämä kaksi maailmaa – toinen ei ole lopulta toista aidompi. Visuaalisesti tyrmäävän elokuvan siirtymät sotilaiden tukikohdasta labyrinttiin ja toisinpäin tapahtuvat niin sulavasti, että katsojan on helppo uskoa näiden tilojen rinnakkaisuuteen.

Fantasiahahmojen lähtökohtana oli nuoren tytön mielikuvitus. Guillermo del Toron näkemyksen mukaan olentojen piti olla lumoavia, mutta ei liian hienostuneita. Faunista ohjaaja halusi yhtä aikaa sekä kauniin että pelottavan olennon, jonka luotettavuutta katsoja joutuu punnitsemaan tytön seikkailun ajan. Olennoista parhaiten mieleen jää Pale Man. Roikkuvalihainen ja lapsia ahmiva epäihminen on kuin alitajunnan hirveimmistä painajaisista. Herkkupöytänsä ääreen kivettynyt hahmo on ahneuden ja pahuuden ruumiillistuma, jonka ääntely muistuttaa kuolemaisillaan pihiseviä eläimiä. Pale Manin suunnittelussa tavoiteltiin piirrosmaisia, yksinkertaisia muotoja ja del Toro ohjeisti näyttelijä Doug Jonesia samastumaan George A. Romeron zombiehahmoihin. Myös sanonta ”ota silmä käteen ja katso” saa Pale Manin tapauksessa aivan uuden merkityksen.

– Maija Iltanen 12.8.2010, lähteet: Roger Ebert, Chicago Sun-Times -verkkosivut August 25.2007; Justin Chang, variety.com May 27.2006; The Making of Pan’s Labyrinth -dokumentti