RAKKAUTTA JA ANARKIAA (1973)

Film d'amore e d'anarchia ovvero: stamattina alle 10 in via dei Fiori nella nota casa di tolleranza/Kärlek och anarki
Ohjaaja
Lina Wertmüller
Henkilöt
Giancarlo Giannini, Mariangela Melato, Eros Pagni, Pina Cei
Maa
Italia/Ranska
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
126 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Wertmüllerin vakionaama Giancarlo Giannini näyttelee yksinkertaista maalaistolloa, joka lähtee Roomaan ampuakseen Mussolinin. Rikoskumppaneiksi lyöttäytyy kaksi prostituoitua, jotka ratkaisevalla hetkellä valitsevat rakkauden anarkian sijaan – päätös, jolla on fasistisessa yhteiskunnassa tuhoisat seuraukset.

***

Rakkauden ja anarkian, henkilökohtaisen onnen ja poliittisen idealismin sovittamaton ristiriita on Lina Wertmüllerin (s. 1928) aiheena elokuvassa Rakkautta ja anarkiaa. Hän asettaa vastakkain historian tosiasioiden voiman ja yksilön haurauden kuvatessaan vallankumouksellisen päähenkilönsä yritystä sovittaa yhteen kaksi ristiriitaista tekijää: fasismin kauden ulkoiset poliittiset realiteetit ja intiimit tunteet kaunista nuorta prostituoitua kohtaan. Wertmüller luo suljetun maailman, jossa valinnan mahdollisuudet ovat vähäiset ja jossa kuolema näyttää väistämättömältä. Ja kuitenkin, kun väistämätön tapahtuu, me olemme – kuten elämässäkin – valmistautumattomia siihen.

Yksinkertainen talonpoika Tunin (Wertmüllerin vakionäyttelijä Giancarlo Giannini) ottaa anarkisti-ystävänsä kuoltua tehtäväkseen suorittaa Mussolinin salamurhan. Roomassa hän saa liittolaisekseen Salomen, vastarintataistelun veteraanin, joka työskentelee parempien piirien suosimassa ilotalossa ja on onnistunut pääsemään Spatolettin, Mussolinin henkivartiokaartin johtajan, lempitytöksi. Salomen maalaisserkkuna esiintyvä Tunin hyväksytään ilotalon perhepiirin jäseneksi. Suunnitelma Mussolinin saattamiseksi pois päiviltä laaditaan. Mutta Tuninin ja nuoren ilotytön Tripolinan välille syttyvä rakkaus johtaa lopulta tapahtumat traagiseen päätökseen.

Tragiikan ja komiikan yhteen punominen on ominaista Wertmüllerille. Rakkautta ja anarkiaa on läpikotaisin naurettavuudella patinoitu elokuva. Tapahtumien sijoittaminen bordelliin sallii koomisten sävyjen käytön vakavan asian käsittelyssä. Samalla ympäristö toimii sortajiin ja sorrettuihin jakaantuneen yhteiskunnan vertauskuvana. Wertmüllerin taito luoda tavallisesta epätavallista tuottaa lihaa ja verta olevia henkilöhahmoja, joiden uskottavuuden alta ei kaiveta maata raskailla poliittisilla sanomilla. Elokuvan eheä tekstuuri, aikakauden arkkitehtuurin ja vaatetuksen painottaminen, kantaa sen teemaa. Juonenkuljetus katkaistaan kolmasti omaperäisellä ja tehokkaalla lyyrisellä ’välisoitolla’ (moottoripyöräajelu maaseudulla, naisten päivän avaus viettelykohtauksilla, Tuninin ja Tripolinan kahden päivän mittainen loma ennen tapahtumien traagista päätöstä), jotka kiteyttävät tunnelmaa.

Wertmüller haluaa tehdä populaarielokuvaa. Hän haluaa elokuviensa saavuttavan mahdollisimman suuren katsojien joukon – siksi komedian keinot ovat hänelle tärkeitä. Hän haluaa käsitellä aikakautemme suuria ongelmia – yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja sortoa, kulutusyhteiskunnan ihmisille asettamien tavoitteiden arvottomuutta, vallankäytön vääryyksiä – sellai­sissa elokuvissa, joita suuri yleisö haluaa mennä katsomaan. Hän haluaa elokuviensa auttavan ihmisiä ajattelemaan, nostavan esiin ongelmia, joita ihmiset kykenevät pohtimaan. Samalla hän näkee komedian keinona, jolla ta­valliset ihmiset voivat puolustaa itseään nykypäivän maailmassa: ”Iloinen vulgaarisuus on köyhien sukkeluutta, heidän viimeinen ja äärimmäinen puolustuskeinonsa.”

– Lähteet: Jump Cut, July-Aug 1974 (Patricia Erens), Women and Film, Vol.1, No. 5—6/1974 (E. Servi Burgess), Cineaste 3/1974 (Lenny Rubenstein)