HIIPIVÄ KAUHU (1971)

Sokea sanaristikoiden laatija ja sanomalehtireportteri yhdistävät voimansa selvittääkseen raakojen murhien sarjan, joita yhdistää salaperäinen geenitutkimuksen laitos. Argento ammensi uransa alkuvaiheessa inspiraatiota Hitchcockilta: murhamysteerin huipentuminen katolla käytävään välienselvittelyyn tuo erityisesti mieleen Vertigon.

***

Kuoleman linnun (L’uccello dalle piume di cristallo, 1969) kohottua kansainväliseksi menestykseksi Dario Argenton toiseen jännäriin kohdistettiin melkoisia odotuksia. Hiipivä kauhu ei kuitenkaan saavuttanut yhtä suurta suosiota. “Strictly for the action dualers” oli Varietyn tuomio.

Sokea entinen reportteri Franco Arno (Karl Maiden) kuulee sattumalta katkelman uhkaavasta keskustelusta kotinsa luona eräänä yönä. Kuultuaan, että naapurissa sijaitsevaan biokemialliseen tutkimusinstituuttiin on murtauduttu ja että yksi sen tutkijoista on kuollut salaperäisessä onnettomuudessa Arno kertoo tietonsa reportteri Carlo Giordanille. Yhteisissä tutkimuksissaan he saavat kokoon yhdeksän johtolankaa ja epäiltyä. Kuolleen tutkijan tyttöystävä Bianca löytää johtolangan vainajan autosta ja joutuu itse hengenvaaraan. Mysteerin taustalla on arkaluontoinen kromosomien rakennetta koskeva tutkimusprojekti.

Kuoleman linnun tavoin Hiipivälle kauhulle on ominaista hiottu ammattimaisuus ja kuvallinen eleganssi. Argento hallitsee jännityksen mekaniikan: elokuvan alkupuolella murhaajasta nähdään ainoastaan lähikuva hänen räpyttävästä ruskeasta silmästään, ja katolla tapahtuvassa loppuhuipennuksessa hänen läsnäolonsa paljastaa aluksi tihkuva veri. Ennen kuin niin pitkälle päästään etsiväkaksikko joutuu kohtaamaan perversioita, murhia, haudanryöstöä, seksiä ja kidnappauksia. Lattean kaksiulotteisista henkilöhahmoista puuttuu tyystin uskottavuus.

Ohjaajan isä Salvatore Argento tuotti italialais-saksalais-ranskalaisena yhteistuotantona tämän teoksen, jossa on runsaasti tyyliä ja toimintaa mutta niukasti vakuuttavia henkilöhahmoja ja tarinankerrontaa.

– Richard Combsin (Monthly Film Bulletin, June 1971) ja Robe.-nimimerkin (Variety 9.6.1971) mukaan. Suomessa Argenton teos sai vuonna 1972 erittäin kylmän vastaanoton. Lisätietoa italiantaitoisille: Roberto Pugliese: Dario Argento, Il castoro cinema,1986. AA 1991.