SYNTINEN PÄIVÄ (1960)

Vuokraslummin pyykkinaruviidakosta yläluokan hiekkarantaleikkeihin ponnistava proleodysseia, jossa nuori hulttioisä (Jean Sorel) lähtee hankkimaan tuohta naapurin kanssa polkaisemansa lapsen ristiäisiin. Italian sensuuri pillastui kaikelle luokkatietoisuudelle ja sukupuolimoraalille pitkät haistattaneen näkemyksen edessä, ja Bolognini, Pasolini sekä Alberto Moravia olivat vähällä joutua oikeuteen.

***

Nykyään on miltei liian helppo nähdä, miten tärkeä yhteistyö Pier Paolo Pasolinin kanssa oli Mauro Bologninin uralle. Puhtaasti kirjallisten töiden lomassa Pasolini työskenteli 1950-luvun mittaan monien elokuva-aiheiden ja käsikirjoitusten parissa. Hän erikoistui Rooman slummien ryysyköyhälistön, prostituoitujen ja pikkuvarkaiden kuvaajaksi. Bologninin ohjaamissa elokuvissa Pasolini käsitteli itselleen läheisiä aiheita ja valmistautui samalla omaan ohjaajauraansa. Yhteistyö Pasolinin kanssa pakotti Bologninin tutkimaan lähemmin tiettyjä häntä kiinnostavia kansanelämän puolia ja miljöitä. Pasolinin panos sekä Rohkeassa yössä  että Syntisessä päivässä on johtanut kritiikin aliarvioimaan Bologninin osuutta, vaikka käsikirjoitukset selvästi on rakennettu ohjauksen varaan.

Itse asiassa nämä elokuvat aina näyttelijävalintoja (Terzieff, Brialy, Sorel) myöten pyrkivät yhdistämään pasolinilaisen näkemyksen ranskalaiseen ja amerikkalaiseen nuorisokuvaukseen (Carnén Suurkaupungin nuorisoa, Rayn Nuori kapinallinen). Rohkea yö  ja Syntinen päivä näyttävät tämän tyylilajin italialaisilta vastineilta. Pasolinin maailma on alinomaa läsnä vertauskuvallisissa tilanteissa, siirtymissä, liikkeissä ja kohtaamisissa, jotka tarvitsevat vain rahan, seksin ja nälän yllykkeen noustakseen esiin.

Bolognini kuvaa tätä maailmaa vähemmän kiihkein, pehmeämmin kuvin. Hän ei rakenna yksin spektakuläärien ratkaisujen (kuten tähtinäyttelijöiden) varaan, vaan kiinnittää suurta huomiota kuvakompositioihin ja valon valööreihin, jotka ovat leimallisia hänen töilleen. Epäilemättä Bologninin elokuvat näyttävät siloisemmilta kuin se ”totuus”, joka sisältyy Pasolinin lähestymistapaan ja henkilöihin Accattonessa (1961), mutta vertailu on epäoikeudenmukainen, etenkin kääntyessään aina Bologninin vahingoksi: kaikki ansiot kirjataan yleensä käsikirjoituksen, viat ohjauksen tiliin.

Syntisen päivän käsikirjoitus rakennettiin yhdistellen vapaasti eräitä Moravian ”Roomalaisten tarinoiden” novelleja. Kummankin kirjailijan, Pasolinin ja Moravian, rooli on näkyvä ja panokset helposti toisistaan erotettavissa. Moraviaa on kuvaus alempien virkamiesten ja korruptoituneiden vapaiden ammattien harjoittajien Roomasta sekä tähän maailmaan liittyvien naisten muotokuvat. Pasolinia on Daviden kehitys ja hänen matkansa reuna-alueen slummista kaupunkiin työn hakuun ja rahan hankkimiseen. Toisaalla ovat porvarillisen Italian edustajat, jotka ottavat talouden suhdanteista kaiken irti; toisaalla on ulkopuolisten, hädin tuskin hengissä pysyvien ihmisten maailma, jonka ongelmat saavat ilmaisunsa jo elokuvan ensimmäisissä kuvissa.

– Gian Piero Brunettan (Letteratura e cinema nell’opera di Mauro Bolognini, 1977) mukaan