BERNARD JA BIANCA AUSTRALIASSA (1990)

Pelastuspartio Bernard ja Biancan vauhdikkaassa jatko-osassa laulunumerot on korvattu tiukalla toiminnalla, kun Bernard ja Bianca lentävät Vilpuri-albatrossilla Australiaan pelastamaan salametsästäjän nappaamaa Toni-poikaa. Taiturimaisesti toteutettuja lentokohtauksia sisältävä elokuva on osa Disney-renessanssiksi kutsuttua yhtiön uutta nousua vuosina 1989–1999. Elokuvasta nähdään sekä alkuperäinen että suomeksi dubattu versio.

***

Kun Walt Disneyn nimissä markkinoitavat tuotteet eivät olleet pysyneet täysin mukana nuorisoviihteen kiihtyvässä vauhdissa maailman kuuluisin satutehdas alkoi uudistaa kaupallista profiiliaan. Muuttuneen linjan edustajana Bernard ja Bianca Australiassa oli yhtiön ensimmäinen animaatio, jonka esikuvat löytyvät yksinomaan toiminnallisten seikkailuelokuvien alueelta.

Kyseessä ei ole siis mikään jatko-osa 1970-luvulla tehtyyn studiopiirrettyyn vaan kokonaan toisenlaisista lähtökohdista muovattu luomus. Enää ei tarvitse kärsiä teennäisistä lavasteratkaisuista, imelistä laulunumeroista eikä palavasilmäisistä noita-akoista. Tapahtumapaikat ovat nyt valokuvamaisen luonnollisia ja todentuntuiset tehosteet lähtöisin tietokoneesta. Aihe puolestaan heijastaa muodikkaasti vihreää ajattelua, ja häiritsevä paatos eläinhahmojen kustannuksella pidetään tiukasti aisoissa.

Vanhasta elokuvasta on sankariparin lisäksi kelpuutettu tarinaan vain mainio Wilbur-albatrossi, joka tälläkin kertaa toimii hiirulaisagenttien yksityisenä lentokoneena. Pelastuspartio suunnistaa kohti Australiaa saatuaan tietoonsa ilkeän salametsästäjän siepanneen siellä vangikseen harvinaista kotkalajia suojelevan koulupojan. Mies haluaisi arvokkaan linnun kokoelmiinsa ja koettaa pakottaa poikaa paljastamaan kotkan pesäpaikan. Törkimys ei tietenkään piittaa tuon taivaallista luonnossa vallitsevasta tasapainosta tai järjestyksestä vaan saastuttaa ja tuhoaa mielin määrin elinympäristöään. Omalla suoraviivaisella tavallaan elokuva osoittaa selkeästi, että ihmisen ahneus on pahin uhka hyvinvoinnille.

Bernard ja Bianca Australiassa etenee nopeassa tempossa juuttumatta selitteleviin suvantoihin. Sen dynaamiset kuvakulmat ja iskevät montaasit jäljittelevät enemmän realististen elokuvien kuin satufantasioiden hahmottelua. Valitsemastaan tyylistä huolimatta se ei kuitenkaan sisällä läheskään yhtä pelottavia kohtauksia kuin jotkin Disneyn perinteisemmät moraliteetit. Ohjaajat keventävät pahuuden elementtejä – metsästäjää sekä hänen liskomaista apuriaan – alistamalla ne lupsakkaalle huumorille ja varovat samalla kiristämästä tilanteita liian jännittäviksi tai väkivaltaisiksi. Tässä meillä vihdoin on uuden sukupolven mukaansa tempaava piirroselokuva, joka onnistuneesti noudattaa myös vanhanajan tapakasvatusta.

Elokuvan tekniikka on kauttaaltaan huippuluokkaa, ja iloinen yllätys on suomenkielisen version hyvä äänitys. Joku ehkä haikailee entisten satupiirrettyjen koristeellisen charmin perään, mutta pelkistetty ilmaisu on tänään valttia kaikilla viihteen sektoreilla. Kyllä Disneyn tuotemerkki pitää yhä pintansa, kun puhutaan lasten ajanvietteeseen uhrattavasta rahamäärästä, vaivannäöstä ja korkeasta laadusta.

– Tapani Maskulan mukaan (Turun Sanomat 30.11.1991) AA 1993