BEETHOVEN (1992)

Villieläinten rinnalla nähdään kotieläinelokuvien klassikko, jossa bernhardinkoiran pentu saapuu Newtonien perheeseen ja alkaa kasvaa isoksi, lähes satakiloiseksi jättiläiseksi. Etenkin perheen isällä on totuttelemista, mutta pian Beethoveniksi nimetty koira (Chris) voittaa paikkansa koko perheen sankarina.

***

Koiratähdet ovat aina olleet elokuvayleisöjen lemmikkejä. Vuosien varrella niitä on ollut lukuisia: kuuluisimpiin kuuluvat ainakin Ihmemaa Ozin Toto, Rin-Tin-Tin ja Lassie. Viime vuosilta ovat tuttuja Cujo, K-9 ja Täystuho (elokuvasta Turner ja Täystuho). Nyt saapuu Beethoven, joka tosin näyttää Stephen Kingin pelottavalta bernhardilaiskoiralta, mutta on itseasiassa paljon kiltimpi.

Koiraelokuvissa kuuluu aina asiaan tietty määrä hellyttelyä ja sentimentaalisuutta, mutta myös huumoria. Huumori on myös Beethovenin vahvin valtti, sillä iso ja kömpelö koira saattaa aiheuttaa aikamoisia hankaluuksia suurperheessä.

Ennen kuin koiraa vastustavalta perheenisältä, George Newtonilta (mainio Charles Grodin) menee lopullisesti hermot, näemme Beethovenin hellyttävänä koiranpentuna, jota paha koiransieppausketju yrittää viedä julmiin eläinkokeisiin. Pentukarvainen luppakorva pääsee karkuun terhakkaan pikkukoiran kanssa ja löytää itselleen perheen eläinrakkaista Newtoneista. Kumppani päätyy pitämään seuraa paikalliselle pummille. Koirien kasvaessa omistajilla on tietysti aina omat ongelmansa, mutta harvoin yhtä paljon kuin jättikokoisen bernhardilaisten tai tanskandogien kanssa. Iso koira syö paljon (syö vielä muidenkin ruoat), se sotkee (esim. isäntien makuuhuoneen), tönii ja on tiellä, mutta onhan siitä paljon hyötyäkin. Perheenisä, joka kuuntelee lapsiensa lupauksia koiranpennun ruokkimisesta ja kävelyttämisestä, saa lopulta huomata, että heltymisessäkin on omat hyvät puolensa. Koira hakee postit, lisäksi se on mahtava talon ja lapsien henkivartija. Perheen vanhin tyttö, Ryce (Nicholle Tom) huomaa, että Beethoven on jopa hyvä järjestämään treffejä hänen ihailemansa pojan kanssa.

Beethoven on yllätyksetön, mutta sympaattinen koirakomedia lempeästä jätistä, joka muuttaa perheen elämän. Sivujuonia ja lisäjännitystä elokuvaan tuovat perheenisän hajustefirman anastusta yrittävät jupit sekä inhottava eläinlääkäri (Dean Jones), joka käyttää koiria kyseenalaiseen tarkoitukseen.

Ohjaaja Brian Levant kehittää tarpeeksi koirakommelluksia, mustavalkoisia konnia ja toimintaa, jotta katsojan mielenkiinto pysyy yllä. Beethovenista tulee hyvälle tuulelle, ja se on varmasti ollut tarkoituskin. Epäilemättä monet perheen pienimmistä (ja mikseipä vähän isommistakin) aloittavat Beethovenin nähtyään isin ja äidin täysmittaisen painostuskampanjan, jotta taloon saataisiin karvaturri lemmikiksi. Monen muun koiraleffan lailla Beethoven osoittaa, että eläimen rakkaus isäntäänsä on usein kultaa kalliimpaa.

– Juhani Nurmen (Kaleva, 26.4.1992) mukaan