Matka Italiassa! Kun Marcello Mastroiannin näyttelemä ikääntyvä virkamies huomaa, että aikuiset lapset eivät enää pidä häneen yhteyttä, hän päättää itse lähteä Italian-kierrokselle heitä tapaamaan. Matkan varrella käy selväksi, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää, eivätkä lapset kerro isäukolle kaikkea pinnalta koreasta elämästään. Yksi Tornatoren eheimmistä elokuvista saa kysymään, muistammeko asiat itse oikein, vai muistammeko enemminkin kuten haluamme muistaa?

***

Eläköitynyt byrokraatti Matteo Scuri (Marcello Mastroianni) on viiden varttuneen lapsen isä, joka lähtee matkalle ympäri Italiaa tapaamaan kutakin yksitellen. Yllätysvierailu paljastaa realiteetteja, joita lapset ovat isältään salailleet. Perhedynamiikan tutkiskelun ohessa nähdään läpileikkaus koko meluisasta Italiasta, jonka halki ja poikki Matteo kulkee. Sydämellisen sentimentaalinen draama jatkaa ohjaaja Giuseppe Tornatoren tuotannon romanttista linjaa, mutta sisältää myös lämminhenkistä komediaa sekä ironian ja satiirin hetkiä.

Matteo on nimennyt lapsensa oopperamaailman sankarien ja sankarittarien mukaan, ja odottaa heiltä nimiensä veroisia saavutuksia. Lapset puolestaan haluavat kunnioittaa isän toiveita, mutta vaikuttavat jämähtäneen keskinkertaisuuteen: yksi vakuuttaa olevansa todellinen oopperan diiva, vaikka työskentelee ekstrana elokuvassa ja hoitaa lasta, toinen on puuhasteleva kommunisti, joka kertoo työskentelevänsä valtion virassa. Lasten elämät ovat irvikuvia heidän nimikko-oopperahahmojensa uroteoista. Valheelliset esitykset ilmentävät peri-italialaista ylpeyden ja realiteettien ristiriitaa, jossa mitä köyhempi tai keskinkertaisempi ihminen on, sitä suuremmat puheet ja luulot hänellä on itsestään.

Hahmojen sijaan elokuvan paras anti on sen kuvakielessä. Aurinkoisten kesäkuukausien Italia näyttää parhaat puolensa ohjaajan käsittelyssä. Tornatore synnyttää suurimmat vaikutelmansa juuri korkeatasoisen visuaalisen ilmaisun kautta, ei psykologisella syvyydellä. Vaikutteita on selvästi saatu suurilta italialaisilta ohjaajilta, etunenässä Vittorio de Sicalta ja Felliniltä, johon viitataan esimerkiksi sijoittamalla yksi osioista Riminiin, Fellinin kotikylään. Teoksesta puuttuu kuitenkin ihailun kohteittensa vakavuus, Mastroianni on varustettu hölmöin viiksin ja pullonpohjasilmälasein, mikä tuo halpaa komediaa traagisten teemojen kylkeen.

Kunnianhimoisen teoksen takana on monta nimekästä elokuvantekijää. Käsikirjoituksen parissa työskenteli kahden muun ohella Tonino Guerra, italialainen runoilija, joka työsti elokuvakäsikirjoituksia mm. Michelangelo Antonionin, Andrei Tarkovskin ja Theo Angelopouloksen kanssa heidän useissa teoksissaan. Musiikista vastaa tietenkin Ennio Morricone, Italian tunnetuin elokuvamuusikko. Stanno tutti bene seurasi Tornatoren menestyneintä elokuvaa Cinema Paradiso (1988), jonka suitsutuksen jäljiltä ohjaajan suorituspaineet olivat huipussaan. Suurista nimistä, suuremmista teemoista ja hienoista hetkistään huolimatta elokuva jää edeltäjänsä varjoon, vaikka onkin eittämättä suuri italialainen elokuva ja eräänlainen klassikko.

(Lähteiden mukaan Kielo Kiikeri 30.7.2024)