Naisohjaajien vierailuista ei enää nykypäivänä ole syytä tehdä sukupuolinumeroa – mutta heidän ”kysyntänsä” on toisaalta niin intensiivistä, että ranskalaisen maailmanhuipun Claire Denis’nkin mutkikas saaminen Lappiin 2013 oli luku sinänsä. Pikavisiitillä ”tummasävyisen kukkotaisteluelokuvan” (von Bagh) Päin kuolemaa näyttämättä jääminen voidaan nyt vihdoin korjata.

***

Ranskalaisten elokuvaohjaajien eturiviin kuuluva Claire Denis on omien ohjaustöidensä ohella toiminut lukuisten ohjaajien, mm. Wim Wendersin, assistenttina. Vuonna 1987 hän teki ensimmäisen pitkän elokuvansa Chocolat, joka perustuu hänen omiin lapsuudenkokemuksiinsa Kamerunissa. Denis onnistui siirtämään omat muistikuvansa raikkaina ja koskettavina valkokankaalle ja sai työlleen myös afrikkalaisten elokuvantekijöiden tunnustuksen. Kansainvälisen läpimurtonsa Denis saavutti vuoden 1999 Beau Travail -elokuvalla. Hänen uusin pitkä fiktionsa Bastards kilpaili Cannesissa Un Certain Regard -sarjassa ja meillä se nähtiin kesällä 2013 Sodankylässä.

Päin kuolemaa -elokuvan päähenkilöinä on kaksi mustaa kaverusta, joista tarinan kertojana toimiva Dah (Isaach de Bankolé) on kotoisin Beninistä ja laittomasti maahan tuotettu taistelukukkospesialisti Jocelyn (Alex Descas) puolestaan Länsi-Intian saarilta. Kaveruksia yhdistää unelma: tehdä nopeasti iso kasa rahaa ja luoda itselle uusi, parempi elämä. Pakollisena välivaiheena on salaisen kukkobisneksen pystyttäminen Karibialta Pariisiin palanneen hämärämiehen Pierren (Jean-Claude Brialy) epämääräiseen ravintolaan. Bisneksen liepeillä pyörii myös Pierren kaunis vaimo (Solveig Dommartin), joka tietysti sytyttää draaman. Eikä siihen viaton ole myöskään Pierren aikuinen poika Michel.

Ihmisiä tarkkavaistoisesti seuraava ja kuvaava Denis on itse todennut elokuvastaan: ”Käsikirjoituksen ratkaiseva tekijä oli Isaach de Bankolén ja Alex Descasin todellinen ystävyys. Kun Isaach esitteli Alexin minulle, minun ei tarvinnut kysyä itseltäni, olivatko he ystäviä. Heistä säteili näkymätön side, jokin mikä loi harmoniaa kaikkiin heidän ympärillään. He ovat veljiä sanan todellisessa merkityksessä.” Tämä lämpö ja harmonia kuitenkin tukahtumistaan tukahtuu elokuvan tapahtumaympäristössä: kellareissa, salaisissa takahuoneissa, diskohelvetissä. Värien hehkussa syntyneille Pariisi on julma, kylmä, luotaantyöntävä. Laittomasti maahan tulleen, kiellettyä työtä tekevän Jocelynin osana on olla siirtomaaherra Pierren tahdoton käskyläinen ja pelinappula. Hänen pyyteensä valkoiseen naiseen tuomitsee hänet lopullisesti. Tappelukukkoa hoitavan miehen ja vain yhteen tehtävään trimmatun eläimen tarina kertoo itse asiassa viiltävän huutomerkin tavoin Eurooppaa miljoonittain kansoittavien siirtotyöläisten kohtalosta.

– Satu Laaksonen 1995, tekijätietoa päivitti HO 14.4.2014