PALAA, PALAA! (1967)

Horí, má panenko/The Firemen's Ball
Ohjaaja
Miloš Forman
Henkilöt
Jan Vostrčil, Josef Šebánek, Josef Valnoha
Maa
Tšekkoslovakia/Italia
Tekstitys
English subtitles
Kesto
73 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Pikkukaupungin vapaapalokunnan korruption, epäpätevyyden ja yleisen kaaoksen valtaamista juhlista kertova riemukas kommunistisen yhteiskunnan satiiri muistetaan Formanin tšekkoslovakialaisen tuotannon huipentumana ja koko suuntauksen kenties suurimpana klassikkona. Vuoden 1968 miehityksen myötä elokuva kiellettiin ja Forman muutti Yhdysvaltoihin.

***

Milos Forman on merkillisen rakastettava elokuvantekijä. Edellisessä kahdessa filmissään Peterissä ja Paulassa (Musta Pekka) ja Vaaleaverikön rakkaudessa hän kuvasi ennen kaikkea nuoria ihmisiä, heidän pulmiaan ja tunteitaan sellaisella ymmärryksellä ja niin hauskasti ja aidosti, että hänen nuoriinsa pian rakastuivat katsomot joka puolella maailmaa. Nyt Formanin kuvauksen keskeisimpinä henkilöinä ovat iäkkäämmät henkilöt. Ohjaaja itse pitää nimenomaan kahta filmin vanhusta päähenkilöinään ja heidän äkkiä sivuutettua tragediaansa elokuvansa keskusaiheena. Hän haluaa osoittaa millaisia kohtaloita nimenomaan vanhukset kaikessa hiljaisuudessa kokevat: syöpää sairastava valkoparta, yli 80-vuotias, jolle aiotaan antaa kunnialahja 40-vuotisesta palokunnan päällikkyydestä, unohdetaan alinomaa juhlinnan ja muun touhun keskellä. Ja loppujen lopuksi hän saa pelkät kuoret siitä, mitä piti saada. Mutta hän koettaa ottaa sen vastaan arvokkaasti kiittäen, paljastamatta ilmeelläkään, miltä kaikki tuntuu. Toisen vanhuksen talo palaa kesken VPK:n juhlien ja hänelle kerätään muka avustuksena juhlien arpalippuja. Mutta kaikki voitot onkin jo pöydältä puhallettu ja vanhus tarvitsisi rahaa. Hän joutuu viettämään yönsä tulipalosta hangelle pelastetussa sängyssään.

Näistä vakavista esimerkeistä ja sisimmistä teemoista huolimatta Formanin palokuntaelokuva on ennen kaikkea aivan riemullista komediaa. Ensi metreistä asti. Tutustumme vuoristokylän VPK:n touhukkaisiin toimihenkilöihin, ensin juhlan yllätyksellisessä valmistelussa, sitten illan mittaan missikilpailujen järjestelyissä, tyttöjen valinnoissa ja muissa käytännön asioissa. Saamme näin ainutlaatuisen hauskaa lähikuvaa näistä miekkosista ja heidän vaimoistaan ja sivumennen nuoristakin — mm. intiimiseuroissa pöydän alla.

Formanilla on ikioma persoonallinen tyylinsä ja taitonsa kuvata joukkotouhuja esimerkillisen eloisasti: hän välittää kokonaiskuvaa samalla tavalla kuin poimii lähikuviin joukosta yksilöitä osuvien ”tyypillisine” ilmeineen, muotoineen ja eleineen. ikään kuin sattumoisin siepattuja osuvia repliikkejä sieltä täältä ja hykerryttävän koomillisia tilanteita milloin mistäkin joukon sisältä, sivusta tai lattiatasosta. Tanssivilskeessä lattialle vierivät esineet (Vaaleaverikössä sotamiehen vihkisormus, nyt tytön helmet) huvittavat syystäkin Formania: näissä kommelluksissa hyvin käytetty kamera löytää loputtomasti tahatonta koomisuutta ja Formanin kuvaaja herkutteleekin hilpeän ilmikurisesti mm muhkeiden takalistojen ja muiden muodokkuuksien tarjonnoilla.

Mutta Forman ei koskaan jättäydy leikittelemään vain naismuotojen kustannuksella. Hän laskee leveästi – ja eniten leikkiä – myös koko tärkeän palokuntalaismiehistön ja etenkin missiraadin kustannuksella. Tyttöjen valikointi ja toimistossa suoritettava harjoitus on kuvattu sellaisella hirtehisriemulla ja osumatarkkuudella, etten moista muista usein filmissä nähdyn. Merkillisintä on, että vaikka Formanin palokuntalaiset ovat amatöörejä (virkailijoita. vanhus ja eläkkeellä olevaa kokki, palopäällikkö on kapellimestari, muuan toinen on tehtaantyöläinen, pari oikeaa palomiestäkin on mukana jne.) he pystyvät täysin vakuuttavasti omaksumaan osansa eikä näyttelemisestä näy jälkeäkään. Ohjaajan siis täytyy osata heidän kanssaan paljon.

– Paula Talaskivi, HS 20.04.1969

2013 näytöksessä esitetään Tsekin elokuva-arkiston (Národní filmový archiv) restauroima elokuva digitaalisena 4K-kopiona. Restauroinnin ja 4K-digitalisoinnin päälähteenä ovat kuvan osalta olleet alkuperäiset kameranegatiivit. Referefenssinä käytettiin vuoden 1968 filmikopiota jonka filmimateriaali on Orwocolor. Äänestä noin viidennes on voitu siirtää Barrandovin studiolla säilyneistä alkuperäisistä magneettinauhoista. Loput ovat peräisin vuoden 2009 filmikopion ääniraidalta.

– Pasi Nyyssönen 23.4.2013