INLAND EMPIRE (2006)

Ohjaaja
David Lynch
Henkilöt
Laura Dern, Jeremy Irons, Justin Theroux
Maa
Ranska/Puola/Yhdysvallat
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
181 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Lynchin viimeisin pitkä elokuva on visuaalinen ja äänekäs spektaakkeli. Vuosien aikana toteutettu kuvaustyyli inspiroi ja mahdollisti assosiatiivisen ja Lynchin uran vapaimman ilmaisun. Tarinallisessa keskiössä on Hollywood-näyttelijä, joka varoituksista huolimatta rakastuu naistenmiehenä tunnettuun vastanäyttelijäänsä. Tarina peilaa elokuvan sisäistä tarinaa hämmentäen todellisuuden, elokuvan ja unien raja-aitoja entisestään.

***

Mistä David Lynchin Inland Empiressa on kyse? Guardian-lehden blogi-otsikon kysymys on epäilemättä juolahtanut monen muunkin kriitikon ja katsojan mieleen. Kolmetuntinen, kaukana ammattitasosta olevalle DV-camilla kuvattu elokuva kaihtaa merkityksiä ja itsestäänselvyyksiä hakien tunnelmansa surrealistisesta unenomaisuudesta ja metaelokuvallisista viittauksista.

Monet Lynchin elokuvista ovat olleet itsetietoisia tutkielmia amerikkalaisuudesta ja Hollywoodin siitä luomasta tulkinnasta. Blue Velvet (1986), Twin Peaks -tv-sarja (1989-) ja elokuva Twin Peaks: Fire Walk with Me (1992) sekä Wild at Heart (1990) kuvasivat amerikkalaisen idyllin pimeää puolta. Noir-pastissi Lost Highway (1996) ja Mulholland Dr. (2001) sukelsivat syvemmälle elokuvamaailmaan ja sen nostattamien unelmien toivottomaan saavuttamattomuuteen. Niissä amerikkalaisuus on vielä selvemmin harha, jonka elokuvateollisuus on luonut harhaisille ihmisille.

Inland Empiressä elokuvatähteyttä kaipaava Nikki saa unelmaroolin, pääosan ohjaaja Kingsleyn uudessa elokuvassa. Elokuva pohjaa puolalaiseen kansantaruun, joka jo aiemmin yritetty filmata kotimaassaan. Hanke jäi kesken sillä päähenkilöt kuolivat mystisesti kesken kuvausten. Uhkaako sama kohtalo myös Hollywood-unelmaansa tavoittelevaa näyttelijätärtä? Vähitellen Nikki immersoituu rooliinsa totaalisesti. Todellisuus ja elokuvien maailmat kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa.

Todellisuudet ja harhat nivoutuvat Inland Empiressä hämmentäväksi verkoksi, johon kuuluvat muun muassa 1950-lukulaista lähiöelämää sitcomissa viettävät kanit, joiden esikuviksi on arvuuteltu Liisa ihmemaassa -elokuvan (1951) Pekka-Kania (joka johdattaa Liisan Ihmemaahan). Osan Kani-jaksoista Lynch oli julkaissut aikaisemmin verkkosivuillaan Rabbits-lyhytelokuvina (2002).

Lynch kuvasi elokuvaansa myös Puolan Lodzissa, mikä on yksi syy siihen, miksi Inland Empirea on rinnastettu Kieslowskin Veronikan kaksoiselämään (1991) ja Kolme väriä -trilogiaan (1993-94). Lisäksi molempien elokuvista huokuu kaipuu selittämättömän ja kuvaamattoman esittämiseen. Kieslowskia on pidetty puolalaisena romantikkona, joka virvoittaa viimeisissä elokuvissaan rakkauden, kuoleman ja romanttisen ajattelun hellimiä parallelismin teemoja. Lynch puolestaan hakeutuu amerikkalaisen kauhugotiikan pariin, jossa tutun ja tuntemattoman yhteentörmäyksestä muovautuu synkeämpi ja lohduttamattomampi visio. Lynchin elokuvissa Amerikka on saavuttanut kyllästymispisteensä, josta ei enää ole tietä eteenpäin. Lynchin elokuvien fotogeeninen Los Angeles on umpikuja niin moraalisesti kuin elokuvallisestikin. Lynchin Amerikka on medioiden – Hollywood-elokuva, televisio – välittämä illuusio, jonka lupauksiin ja unelmiin Nikkin kaltaiset hahmot tukeutuvat, pettyäkseen ja ajautuakseen metafyysiseen umpikujaan.

– Pasi Nyyssönen 25.5.2010. Taustalähteenä John Orr, A Cinema of Parallel Worlds (film international, No. 37).